Sisin VOIMA minussa

 

Minua pyydettiin liittymään Naiseuden voiman kirjoittajien joukkoon. Olen hurjan innoissani, tunnen sydämeni hyppivän riemusta ja tiedän tämän olevan se oikea reitti jakaa elämääni. Sydän juuriani myöten olen kiitollinen tästä huikeasta mahdollisuudesta.​Samalla kun suostuin, alkoi hurja tunteiden pyöritys ja kehossani veti kramppiin koko vasen puoli, tiesin jotain suurta aukeavan tästä. Kiitollisena mutta pelon sekaisin tuntemuksin fiilistelen oloani. Tästä kuitenkin samaan aikaan aukesivat isot kirjoitus kanavat sisältäni. Tämä olisi nyt oikea suunta, kiitos kun saan jakaa matkaani näin.

​Olen matkalla elämään itsessäni ja etenkin itselleni. Rakastaen itseäni hyvässä ja pahassa. Uskon taivaalliseen korkeamman kosketukseen sisimmässäni. Sen liekin roihutessa valtoimenaan.

Mitä minä sitten olen oivaltanut matkallani, miten kaikki alkoi ja kuinka löysin oman totuuteni?

Olen elänyt elämääni muille. Näen sen, että olen elänyt muille, tehnyt kaiken muita varten, uskoen, että silloin olen onnellinen, kelpaan, saan kiitosta, minua rakastetaan ja se näytetään niinkuin toivoisin sen saavan itselleni. Tiedän siis todellakin miten itsensä voi unohtaa, olla täysin näkymätön, kaivata jotakin niin paljon, että se sattuu ja siltikin kantaa koko muuta maailmaa. Kolikolla on kääntöpuoli, jos näen asian menneen näin, loppupeleissä olen tehnyt siis kaiken itselleni ja siksi, että rakastaisin ja näkisin itseni.Peruspilarini (isä) kuoli 8 vuotta sitten. Maailmani ja perusturvallisuuden tunteeni romahti hetkessä. Sen oli aika rakentua uudelleen. Olinko siihen valmis, EN. Olenko siihen valmis nykyään OLEN. Tottakai välillä on kova ikävä ja välillä olen myös niin vihainen, mutta se on todellista elämää minulle nykyään. Tunteet ja niiden tunnistaminen sekä tunne siitä, että tunteminen on hyväksyttävää.

Kurkataanpas mitä sitten tapahtui.
Aina ei ole ollut näin. Isäni kuoli, siihen asti elin elämääni Isälleni.
Pyysikö hän niin, EI, antoi vain ymmärtää lapsesta saakka, että näin sen vaan pitää mennä.

Olen naimisissa ja mulla oli hänen kuollessaan kaksi lasta. Kaikki elämässäni soljui yhteiskunnan “normien” mukaan. Kävin töissä ja vaivanani oli kolme sairautta; atopia, palleatyrä ja ylinotko selkä (katkeamispisteessä). Olen ymmärtänyt kuinka maailma väänsi näillä mulle, että kanna vaan, jaksatko vielä tämän ja tämänkin! Oikein kokeiltiin kuinka paljon jaksan maailmaa kantaa muiden puolesta. Kuinka ulkomaailmaan voi sukeltaa ja miten paljon sitä onkaan valmis sivuuttamaan itsensä! Kuinka näkymätön olet valmis olemaan itsellesi?

Kävin töissä lähihoitajan hommissa, lapset kasvoivat siinä sivussa ja miestäni näin pari kertaa vilaukselta kuukaudessa. Oravanpyörään olin itseni unohtanut. Elämä, oliko sellaista?

Sitten isäni sairastui ja meni reilu puolitoista vuotta siitä, kun hän kuoli.


Siitä se uusi elämän vaiheeni sitten alkoi, lehti kirjassani käännettiin, vaikken tahtonut sitä. Se oli päätetty puolestani (minä uskoin niin).
Olin siihen asti ollut isäni tytär, olin elänyt elämääni hänelle. Nyt sen tiedän. Silloin se oli vain sumu pahaa oloa. Isäni kuoltua oli mielessäni kysymyksiä. Kenelle minun pitäisi nyt elää? Kuka se on, ketä nyt seuraisin?´Huomasin, että olen edelleen seurannut näiden vuosien varrella isääni näkymättömässä maailmassa, hän on edelleen ollut oljenkorteni omaan itseeni. Huomaan kuitenkin, että hän on saatellut minut tähän hetkeen. Hetkeen jolla on vastattu aikaisempiin kysymyksiini, “ketä nyt seuraan?”.Isäni ja näkymätön maailma ovat ohjanneet minut itseni luokse. Eläessään isäni ohjasi minut totaaliseen itseni unohtamiseen ja kuoltuaan hän on näyttänyt ihan erilaisen tien itseeni.

Luota tytär itseesi ja omaan totuuteesi. Hän on vahvistanut voiman tunnetta sisälläni ja sitä kautta lisännyt itseluottamustani näkymättömästä käsin. Nyt kun isäni näkee henkimaailman ja näkymättömän maailman sieltä käsin uusin silmin, näkee hän sen kaiken rakkauden silmin. Oman elämänsä miten hän sen täällä eli.

Isäni on siis näyttänyt minulle kaksi erilaista maailmaa ja sillä saanut minut voimakkaaksi. Tiedän kuka olen, ketä kuunnella ja seurata. Kenelle elää ja kuka on tärkein elämässä. Hän on opettanut kuinka elää itseään varten, ei muita. Tästä elämäni matkasta tulen kirjoittamaan blogissani lisää.
Kirjoitan oivalluksistani, matkastani itseen ja siitä mitä sisimmässäni tapahtuu.

Tervetuloa seuraamaan matkaani sisäisen voiman lähteelle!
Eva-Lena

Lisää kirjoittajalta Sisimmän VOIMA / Eva-Lena

Pakurin taikaa!

Eksyin pakurin maailmaan monta vuotta sitten, pikkuhiljaa vuosien saatossa siihen on hioutunut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.