Ero-seremonia auttaa päästämään irti ja tekemään tilaa uudelle

Elämässämme tulee vaiheita, jolloin vanha pitää jättää taakse ja tehdä tilaa uudelle. Harvoin kuitenkaan teemme tietoisempaa siirtymäriittiä eri vaiheista siirtymiseen.

Siirtymäriitti sanana tarkoittaa seremoniaa tai tapahtumaa, jonka kautta ihminen siirtyy kehollisesta tilasta toiseen, sielullisesta tilasta toiseen ja sosiaalisesta asemasta toiseen. (Lue paremmin: Gabrielan kirjoitus)

Naisen elämässä siirtymäriittejä ovat kuukautisten alkaminen, synnyttäminen, menopaussi ja kuolema. Siirtymäriittejä voi olla myös avioliitto ja etenkin nykypäivänä, ero. Ylipäänsä jonkin pitkäaikaisen, itselle elämässä merkittävän tilanteen päättyminen. Olemme vaiheessa, jossa on tärkeää ”tehdä pöytä puhtaaksi”, jotta uusi voi alkaa rakentumaan.

Elämä johdatti minut kokemaan elämäni rajuimman kriisin, pitkäaikaisen ja hyvin merkittävän ihmissuhteen päättymisen ja avioeron. Nyt kun se on lyöty lukkoon ja sinetöity, ystäväni Elina ehdotti, että voisi järjestää minulle ero-seremonian tukemaan vanhasta irtipääsemistä.

Vanhan puhdistamiseen liittyy vahvasti tunteena suru. Sitä monesti vältellään ja pelätään. On helpompi sivuuttaa tunteet tai jäädä katkeruuteen, mikäli on kokemus ja tunne, että elämä on toiminut jotenkin epäoikeudenmukaisesti.

Kaikki vaiheet ja tunteet on tärkeä käydä läpi. Eroprosessissa vaiheet, jotka voin allekirjoittaa ovat: kieltäminen, viha, kaupankäynti, suru ja hyväksyntä. Ensimmäiset kuukaudet kielsin koko asian. Sitten pääsin vihaan ja katkeruuteen ja “kävin kauppaa” hakien selityksiä ja perusteluja asialle. Hyvin pitkään jaksoin velloa vihan ja surun välimaastossa, valvoen öitä kuukausitolkulla. En ole päässyt helpoimman kautta – siitä erilaiset ulkoiset triggeritilanteet ovat pitäneet huolta.

Lopulta tuli se tammikuinen päivä, jolloin päästin irti. En yksinkertaisesti jaksanut. Kehoni oli niin kovilla valvomisten jälkeen. Irtipäästämisessä koin samaa, kuin kuolemassa. Joku todella tärkeä ja rakas pitkäaikainen asia, on menetetty.

Tästä päivästä alkaen, aloin nukkua yöt ja aloin nousta valoa kohti päivä ja hetki kerrallaan.

Surun kautta saa vahvemman yhteyden omaan ytimeen ja rakkauteen. Siihen, kuka pohjimmiltaan olemme.

Ero-piiriin tuli mukaan lopulta kaksi läheistä ystävääni, joihin minulla on 100% luottamus ja lisäksi mukana oli henkisesti kaksi naista, jotka eivät olosuhteista johtuen päässeet mukaan. Piirissä oli heti täysin turvallinen olo. Sellainen, kuin olisi kotona ja että voin olla täysin oma itseni, kaikkien tunteideni ja puolieni kanssa.

Kutsuimme piiriin mukaan esiäitejämme ja äiti Maan. Piirinvetäjä Elina piti minulle aluksi puheen, jossa hän kuvasi kauniisti vaiheitamme ystävinä ja siinä, kuinka hän on saanut olla todistamassa parisuhteemme alkua, avioliittoa, lastemme syntymiä  -ja sitä, kuinka hän on aina puolellani, mitä ikinä elämässäni käy.

Tässä kohtaa annoin surulle tilaa ja kyynelten virrata vapaasti. Vaikka koen, että suurimmat irtipäästöt on jo tapahtuneet, prosessi on aina pitkä ja kuorittavaa riittää – niinkuin sipulissa. En yksinkertaisesti jaksa enää pidätellä tunteitani, vaan olen huomannut sen voiman, kun niille antautuu. 

Kävimme kierrosten aikana sitä, mistä me kukin tällä hetkellä haluamme päästää irti ja minkälaista tukea tälle matkalle haluan saada. Piirissä on tärkeää vapaa virtaavuus, eli saa antaa tulla se, mikä sillä hetkellä haluaa tulla vapaasti esiin. Lopussa poltimme sen, mistä halusimme symbolisesti päästää irti.

Koska olimme sopivasti Tampereen keskustassa, vein tuhkat paikkaan, jossa kohtasimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa.

Piiri oli ehkä voimallisin, missä olen koskaan ollut, sillä se oli niin henkilökohtainen ja olin siinä paljaimmillani. Samalla saimme jokainen kokea sen älyttömän vahvuuden, mikä on, kun naiset ovat läsnä toisilleen elämän vaikeimmissa hetkissä. Tätä syvemmän jakamisen ja läsnäolon voimaa olen saanut todistaa jo lukuisissa piireissä ja hetkissä, mutta se näköjään tuodaan elämässäni aina vaan vahvemmin eteen.

Piirissä oli surun lisäksi mukana myös huumoria, hauskuutta ja paljon toivoa tulevaisuuden suhteen. Pystyn myös itse näkemään nyt tilanteen enemmänkin mahdollisuutena ja luottamus tulevaisuuteen on vahva. Olen saanut paljon kokemuksia siitä, että haasteet ovat opettajia, joiden tehtävä on tehdä elämäämme tilaa sille, joka on jotain vielä kauniimpaa ja parempaa.

Emme voi aina itse vaikuttaa suoraan siihen, mitä meille tapahtuu, mutta voimme aina vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme tapahtumiin ja olosuhteisiin

Voimme alkaa piirtämään ja luomaan uuden elämämme piirustusta, tanssia, musiikkia, polkua..miksi sitä haluat ikinä kutsua. Mutta uutta ei synny, ennen kuin päästämme irti vanhasta. Siksi surulle on tehtävä tilaa. Suru on kunniavieraamme 

 

Oletko kiinnostunut tutustumaan naisten piireihin tai järjestämään jonkun seremonian tai siirtymäriitin? Tutustu sivuihini ja ota yhteyttä!

 

Tulevat tapahtumat Tampereella:

12.5. Naisten piiri-initiaatio

26.5 kokoNaiseksi -tunnetyöpaja

 

 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Hehkuva minä -kurssilla nostat piilotetun naiseutesi valoon!

Oletko ehkä sinäkin saanut kohdata henkisen kasvun matkallasi melko monenlaisia tunteita liittyen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.