Erityiskiitos vain siitä, että voimme elää juuri nyt

Joskus täytyy antaa itselleen oikein erityismuistutus siitä, kuinka kiitollinen saa olla, kun saa elää täällä maan päällä. Saa olla elossa. Saa hengittää. Olla ihminen. Tuntea, kokea, elää.Tänään työnsin varpaani syvälle lämpimään hiekkaan ja katsoin pientä tyttöäni silmiin erityisen onnellisena ja kiitollisena. Kiitollisena, että voin olla ja elää hänen kanssaan. Erityisen onnellinen olin siitä, että olin ja olen onnellinen oman itseni kanssa. Voin olla onnellinen pelkästä olemisen riemusta.

Uutinen supersuositun Linkin Parkin laulaja Chester Benningtonin kuolemasta, itsemurhasta, kirpaisi jostain syvemmältä. Yleensä tuntemattoman kuolema ei kosketa sen syvemmin, mutta tähän mieheen ja bändiin olen liittänyt paljon hyviä tunteita menneisyydestäni.

Tämä laulaja ja bändi herätti minussa välittömästi muiston ajoista, joissa olin paljon heikommilla itseni kanssa. Ajoista, jolloin olin helposti negatiivisten tunteiden vietävissä. Ajoista, jolloin elämältä puuttui suunta ja syvempi ymmärrys ja merkitys. Kun heräsin aamulla, en oikein tiennyt mihin keskittyä. Elin tuuliajolla, ja hetkellistä toivoa ja helpostusta toi elämääni jokin ulkopuolinen juttu, kuten nämä Nu-metal bändit ja metal- musiikki. Ne auttoivat jollain tasolla käsittelemään tunteita ja ehkä myös kasvattamaan sen suojakuoren heikompien tunteideni suojaksi. Sen, joka minun tarvitsi kasvattaa, jotta voisin myöhemmin murtaa sen.

Ihailin parikymppisenä Linkin Parkkia ja erityisesti Chesteriä. Hänen kuvansa oli seinälläni. Otin jopa huulilävistyksen, koska hänelläkin oli. Harkitsin, että olisin lähettänyt hänelle rakkauskirjeen 🙂

“Waiting for the end to come
Wishing I had strength to stand
This is not what I had planned
It’s out of my control
Flying at the speed of light
Thoughts were spinning in my head
So many things were left unsaid
It’s hard to let you go”

Waiting for the end -Linkin Park

Kuolema on pysäyttävää. Varsinkin, kun se tapahtuu oman käden kautta. Se viestii meille siitä tunnekehossamme kantamastamme suunnattomasta tuskasta. Siitä, että on olemassa hetki, jossa kaikki toivo loppuu, Tällöin ulkoisilla olosuhteilla ei enää ole merkitystä. Ei ulkoisella menestyksellä, omalla perheellä, ihmisillä, jotka rakastavat sinua…ei millään. Ei ole rakkautta. Ja sehän on harha, koska olemme vain kadottaneet kosketuksen rakkauteen, todelliseen ytimeemme. Olemme niin hukassa, omissa käsittelemättömissä traumoissamme, egon pauloissa, Elämme  rinnakkaistodellisuudessa, jossa samaistamme itsemme harhaan ja luulemme, että rakkautta ei ole.

Mistä hitosta minä tiedän. En minä tiedäkään, nämä ovat vain arvailuja. En ole ikinä ollut itsemurhan partaalla, vaikka ajatuksia siihen suuntaan joskus nuoruudessani on ollutkin.  Olen kuitenkin kokenut syviä toivottomuuden ja ahdistuksen tunteita ja hetkiä. Olen tällöin ollut täysin tunteideni vietävissä. En ole ymmärtänyt laajempaa kuvaa. Kun myöhemmin olen oppinut ymmärtämään tunteitani ja hallinnoimaan niitä hyvällä tavalla, myös se pienenä piilotettu pimeä osa on saanut tulla valoon. Täten ahdistus on päättynyt. Masennus on päättynyt. On vain tunteita, jotka soljuvat ilman, että niihin tarvitsee kiinnittyä pidemmäksi aikaa.

I don’t like my mind right now
Stacking up problems that are so unnecessary
Wish that I could slow things down
I wanna let go but there’s comfort in the panic
And I drive myself crazy
Thinking everything’s about me
Yeah I drive myself crazy
‘Cause I can’t escape the gravity

I’m holding on
Why is everything so heavy?
Holding on
To so much more than I can carry
I keep dragging around what’s bringing me down
If I just let go, I’d be set free
Holding on
Why is everything so heavy?
– Linkin park “Heavy”

Linkin parkin kauniin, synkän melodisissa biiseissä teemoina ovat olleet ahdistus, masennus ja riippuvuudet. Toistaalta sellainen ajatus tuli äsken mieleeni, onko tässä vielä päästy sinne pimeyden ytimeen? Laulajalla on ilmeisesti ollut traagisia lapsuudenkokemuksia. Hyväksikäyttöä ja sellaista. Heikkojen osien päälle saatamme rakentaa sellaista angsti-energiaa, lukuisia suojakuoria, näennäistä vahvuutta, tatuointeja ja ihmetellä, miksi tuntuu niin pahalta, tyhjältä tai raskaalta. Why my mind is so heavy? (Nämä ovat vain arvailuja, enhän minä tiedä todellisuudessa juuri mitään tästä casesta.)

Kuitenkin, tässä ajassa yritämme hallita mielen avulla elämäämme ja tunteitamme. Lisää ajattelua, analysointia, stimulaatiota ja ulkoisia asioita. Syvempien, pimeimpien tunteiden tukahduttaminen loputtomiin vie meiltä lopulta voimat. Se estää meitä kipuamasta valoon, todelliseen valoon ja rauhaan, jossa millään ulkoisilla asioilla ei ole merkitystä. Mutta jos olemme ja elämme vain pimeässä, emme näe valoa.  Jotta voimme eheyttää itsemme, tarvitsemme siihen vastuunottoa itsestä, tilaa, aikaa ja rakkautta.

Mahdollisuutta nähdä itsemme syvemmin, aistia oma kehomme ja tuntea oma sydämemme. Kysyä: kuka minä olen. Kuka minä olen TODELLA ilman kaikkea ulkoista, ilman menneisyyttäni, ilman menestystä jne. Niin monet ovat hukassa – lost in mind. Kun saamme itseemme edes hitusen valoa, se tukahdutettu pimeys voi nousta esiin, nurkat puhdistuvat ja valtava määrä energiaa vapautuu elämiseen.

Kiitollisuus. 

Sinulla, joka luet tätä on mahdollisuus ja tietoisuus nähdä elämän laajempi totuus. Sinulla on suorempi reitti sydämen totuuteen. Sinulla on pääsy avaimiin, jotka vapauttavat sinut menneisyytesi taakoista ja rajoituksista. Sinussa on voima. Parantava voima, pelkästään sillä, että olet olemassa juuri nyt. Voit säteillä tätä voimaa ympäristöösi. 

I tried so hard
And got so far
But in the end
It doesn’t even matter
I had to fall
To lose it all
But in the end
It doesn’t even matter

​In the End – Linkin Park

Kiitos Chester. Olet upea sielu ja musiikkisi on vaikuttanut miljooniin ihmisiin ja jää tänne elämään edelleen. Teit ehkä sen, mitä sinun piti tehdä, vaikka se tuntuu monella tasolla hyvin rajulta.  Kiitos. R.I.P. <3

Picture

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.