PRISKA AUTIO: Erityisherkkä ja ylpeä siitä

​Olen koko elämäni saanut kuulla olevani ujo, outo, epänormaali, liian hiljainen ja miljoona kertaa minulta on kysytty miksi olen tällainen.

Niin millainen tarkalleen ottaen? En nimittäin ole koskaan, edes lapsena, kokenut olevani varsinaisesti ujo, sillä minusta on vain ihan okei olla hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, ja minusta on mukava tarkkailla ihmisiä sen sijaan, että olisin itse huomion keskipisteenä. Oikeassa seurassa en ole myöskään hiljainen, vaan hyvinkin puhelias ja hersyvä, eikä minulla ole ongelmaa esiintyä tai olla esillä tarvittaessa, jos siihen on hyvä syy.
Monta kertaa elämässäni olen kuitenkin alistunut noihin sanoihin ja todennut, että ehkä se kaikki onkin totta, vaikkei minusta itsestäni siltä tunnu: ehkä olenkin ujo ja outo, ja minun pitäisi reipastua, olla niinkuin muutkin, normaali. Sitten törmäsin   sattumalta artikkeliin erityisherkkyydestä ja jokin kolahti lujaa. 

Erityisherkällä ihmisellä on rikas sisäinen maailma ja voimakas eläytymiskyky, mutta hän     saa helposti liiallisen latauksen ympäristöstään, hälystä ja kiireestä sekä muista ihmisistä.
– Elaine Aron

Tuota artikkelia lukiessani en voinut kuin hämmästellä, kuinka joku osasi kuvata niin raa’asti, elävästi ja osuvasti sitä, millainen minun maailmani on. Se maailma, joka kaikkien muiden mielestä oli aina niin vääränlainen ja outo. Erityisherkkänä aistin herkästi tunnelmia ja tunteita, minkä seurauksena usein ylianalysoin ja annan ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni. Samalla tavoin koen positiiviset asiat todella voimakkaasti, ja jalat nousevat välillä kirjaimellisesti maanpinnalta pari senttiä, jos oikein innostun jostain. Olen erityisherkkä erityisesti sosiaalisesti ja psyykkisesti, mikä tarkoittaa sitä, että olen sosiaalisesti yllättävänkin taitava, vaikka voisi luulla toisin. Koen tunteet voimakkaasti, myös muiden ihmisten väliset, mikä voi joskus olla haastavaa. Psyykkiseen erityisherkkyyteen kuuluu luovuus, loistava mielikuvitus, ja se voi ilmetä myös ulkoisena tyyneytenä, vaikka sisällä kuinka kuohuisi.Huomaan ja muistan järkyttävän määrän yksityiskohtia ympärilläni, mikä aiheuttaa usein hämmennystä muissa. Minulla on myös todella eläväinen mielikuvitus, ja moni on ihmetellyt, kuinka pystyn esimerkiksi kirjoittamaan joistain asioista niin samaistuttavasti, vaikken ole itse välttämättä niitä suoraan kokenut. En osaa varmuudella vastata, mutta luulen sen johtuvan siitä, että samaistun itse niin vahvasti tunteeseen  kuin tunteeseen, jolloin pystyn lopulta pukemaan sen sanoiksi. Tämä ei tarkoita, että välttämättä itkisin jokaisen kohtaamani ihmisen kanssa tai vaikuttaisin muuten yliempaattiselta, sillä usein omat tuntemukseni eivät näy mitenkään ulospäin, vaikka sisälläni myrskyäisi kuinka. Tai sitten käy niin, että joku pienikin asia saa minut vollottamaan maailman kamaluutta tai ihanuutta.

Kaiken edellä mainitun lisäksi liiallinen sosiaalinen elämä vie minusta mehut totaalisesti, ja tarvitsen säännöllisesti aikaa täysin yksin omien ajatusteni kanssa. Jos en sitä saa, alan leijua jonkinlaisessa sumussa, ilman selkeää suuntaa, ikään kuin kadotan itseni. Viikonloppu omassa rauhassa ja taas on kirkkaampaa kulkea!

Kuinka kaiken tämän kanssa voi sitten elää, olla ja yrittää? Niin, olen tosiaan yrittäjä luovalla alalla – ei ehkä se tasaisin ja paras vaihtoehto erityisherkälle. Ihminen kuitenkin sopeutuu ja oppii toimintamalleja, joilla selviytyy. Moni minut kohtaava ei varmasti uskoisi, että olen introvertti ja erityisherkkä, koska olen opetellut käsittelemään niiden aiheuttamia tuntemuksia ja käyttäytymään kunkin tilanteen vaatimalla tavalla. Kun tiedän, että saan vastapainoksi aikaa palautua ja kasata itseni, pystyn mihin vain ja aidosti nautin siitä seikkailusta. Erityisherkkyys ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin nössö, vaan minä esimerkiksi hyppään hyvin ennakkoluulottomasti ja reippaasti isoihinkin elämänmuutoksiin ja projekteihin. En pelkää oikeastaan mitään siinä suhteessa. Tasapainoilua kuitenkin vaatii se, etten ylikuormita itseäni työllä, jolloin tuota tarvitsemaani palautumisaikaa ei enää jääkään. Silloin kadotan nimittäin ne herkkyyteni hyvät puolet ja tavallaan lamaannun.

Saan todella usein kuulla myös olevani salaperäinen. Olen miettinyt aina, miksi ihmiset sanovat niin, koska en koe olevani mitenkään erityisen salaperäinen tai muutenkaan ihmeellinen tyyppinä. Eräs ihminen kommentoi minua juuri salaperäiseksi, minkä jälkeen hän kehui silmiäni ja silloin tajusin: silmät ovat sielun peili, joten voisiko olla niin, että tuo kaikki sisälläni oleva herkkyys ja palo näkyy silmistäni? Ja jos ei itse ole erityisherkkä, siihen ei pääse samalla tavalla kiinni, jolloin se voi tuntuakin hyvin salaperäiseltä?

On rankkaa, raivostuttavaa ja joskus ihan ylivoimaista olla niin herkkä, tuntea niin järkyttävän paljon ja syvästi. Murehtia asioita, jotka muut unohtivat jo päiviä sitten. Herätä yöllä ja tuijottaa kattoa miettien syntyjä syviä: miksi me olemme siinä missä nyt olemme ja mihin me oikein olemme menossa, mikä on elämän se ihan pohjimmainen tarkoitus. Millainen minä olen ja millainen voisin olla, jos mikään ei rajoittaisi minua? Välillä tuntuu, että elänkö edes samassa maailmassa muiden kanssa: kokeeko kukaan muu tätä elämää tällä tavalla vai olenko pudonnut tänne eri planeetalta?

Vaikka elänkin jatkuvassa ristiriidassa erityisherkkyyden kanssa, on se samalla kuitenkin minusta yksi  ehdottomasti hienoimmista piirteistä itsessäni! Herkkyys aistia maailma pinnan alla, kokea tunteita niin, että koko kehossa kihelmöi, ja mahdollisuus voittaa itsensä joka päivä, jos siltä tuntuu, ovat ihan loistopiirteitä ja parhaimmillaan niiden kautta kokee elävänsä 110-prosenttisesti.

Toiset tulkitsevat maailmaa musiikin kautta, toiset visuaalisesti  – keinoja on yhtä monia, kuin meitä ihmisiä. Minun salainen, mutta pysyvin ja ehkäpä suurin unelmani on ollut ala-asteelta saakka olla kirjailija. Kertoa maailmasta niin isosti, kuin minä sen sisällä sydämessäni koen. Taiteilla sanoiksi ne kaikki tunteet, joita maailma minussa herättää,  kirjoittaa ylös kaikki ne tarinat, jotka kieppuvat päässäni. Silti olen erityisesti tässä asiassa antanut muiden kertoa minulle, että se on mahdotonta: pitää hankkia oikea ammatti, ei Suomessa voi kirjailijana tienata, sinä et voi menestyä luovalla alalla. Olen pärjännyt luovalla alalla kohta kymmenen vuotta, joten miksi annan edelleen näiden lausahdusten kirjailijan urasta olla itselleni totuuksia? Ehkä ne syvimmät unelmat ovat niitä, joiden pelkäämme eniten särkyvän, jos yritämme. On helpompi mennä muiden mukaan ja ajatella, etten kuitenkaan pysty, vaikka sydän sisällä huutaisi ihan päinvastoin.

Prosessi seistä selkä suorana antamatta muiden määrittää minua on vielä kesken ja se tulee varmasti jatkumaan jossain määrin aina. Matka on kuitenkin alkanut, eikä takaisin enää käännytä. Minut tuntevat tietävät, että jos jotain teen, niin teen sen sitten kunnolla. Minusta on oikeastaan aika mielenkiintoista olla erityisherkkä, sillä tuntuu, että maailmasta näkee niin monia eri näkökulmia tällä luonteella.

Herkkyydestä pitää oppia kaikki mahdollinen. Se on este tai tekosyy vain, jos sen antaa olla     sitä  – Elaine Aron

Tämä lause on minun nykyinen voimalauseeni. Minä haluan tehdä herkkyydestä suurimman voimavarani ja oppia hallitsemaan sen negatiivisia kaikuja. Haluan seistä pää pystyssä, selkä suorana ja hymyillen, ylpeänä omasta herkkyydestäni sen kaikissa muodoissa. Olen päättänyt, että enää en anna muiden kertoa minulle millainen minun pitäisi olla. Jos en kelpaa tällaisena, niin silloin meidän polkujamme ei ole tarkoitettu kuljettavaksi rinnakkain. Eri mieltä saa olla, mutta älä sano, että olen vääränlainen. Jos otat minut vastaan sellaisena kuin olen, pysähdyt ja tarkkailet maailmaa kanssani, voit nähdä jotain uskomatonta, kuplivaa ja ihanaa, raastavaa, rankkaa ja raivostuttavaa. Sitä ihan normaalia ihmiselämää, höystettynä erityisellä herkkyydellä.​Kirjoittajan, Priska Aution sisällöntuotanto- sivut löydät täältä.

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Tinna Pehkonen

Suositun Masentunut mutsi- blogin Tinna kertoo siitä millaista on elämä yksinhuoltaja, joka...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Miehetkin on erityisherkkiä. Nuoruudessa se voi olla vaikeaa ymmärtää. Varmaan nuorten miesten väkivaltaiset kuolemantilastot selittyvät tällä. Mies ei saa olla herkkä. Saa ottaa yhteyttä.

  • Hei 🙂
    Kyllä. Olet oikeassa 🙂
    Tunnistan nuo, ja vielä enemmänkin! Olen kai syperhyperherkkä, mutta en käytä siitä mitään erityistä nimeä erittelemäön itseäni, vaan sulautan sen itseeni. Olen mä ;))
    Nykyään olen myös yrittäjä, ollut jo 7 vuotta, ja teen tulkintoja työkseni. Käänsin sen kaiken isosti voitokseni ☆
    Jos kiinnostaa, kurkkaa http://www.miakuusisto.fi
    Ihanaa kesää!

  • Kirjoitat erityisherkkyydestä hiukan siihen tyyliin kuin se olisi jotakin harvinaisen ihmeellistä. Eihän se ole, kun meitä on 20 % ihmisistä! (Ja eläimistä.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.