Tunteiden kohtaaminen vai välttely? Kumman sinä valitsisit?

 

On aina hieno huomata, että kun antaa elämän viedä, saattaa löytää itsensä yllättävistä paikoista. Mieli ei ole yrittänyt hallita tilannetta vaan olen oikeasti joutunut antautumaan elämän kauneudelle. Jos mulle olisi muutama vuosi sitten joku sanonut, että mua haastatellaan sellaisesta aihealueesta kuin tunteet ja niiden huomioiminen, olisin varmasti nauranut suureen ääneen, (Asia huvittaa toki mua vieläkin). En ole pitänyt ikinä itseäni mitenkään tunteellisena tyyppinä ja olenkin aina katsonut hieman oudoksuen ihmisiä, jotka pystyvät päästämään niin ilon kuin surun vapaasti ilmoille.Elämä kuljettaa aina oikeaan paikkaan ja suuntaan, vaikka olenkin oikeastaan pakon sanelemana päätynyt nykyiseen kohtaan elämässäni. Olen joutunut katsomaan todellisia tunteitani silmästä silmään ja antanut omien negatiivistenkin tunteiden tulla näkyväksi. Olen aina ollut mestari välttelemään negatiivisia tunteita ja mulla on ollut mitä erikoisempia tapoja käsitellä niitä erilaisten sijaistoimintojen avulla. Suurimpana tunteiden vaihtajana ja turruttajana on itselleni toiminut SYÖMINEN ja LIIKUNTA.

​Luit oikein, eihän niissä mitään pahaa olekaan mutta kyllä niillä ikäviä fiiliksiä aina pakoon pääsee, aivan samalla tavalla kuin ihan millä tahansa ns. huonommallakin korvikkeella. Noista korvikkeista ei varmasti erikseen tarvitse mainita!

Olen pelännyt kohdata omia negatiivisia tunteita, koska olen ajatellut olevani huono ihminen. Omiin varjoihin katsominen ei aina ole mukavaa mutta kyllä se vaan on niin palkitsevaa ja eteenpäin vievää. Mitä enemmän näen varjojani sitä vapaampi olen, voin toimia sydänmestäni käsin ja silloin ei ulkomaailmakaan pysty niin kovasti vaikuttamaan omiin valintoihin.

Elämä ei tosiaankaan ole itselleni ollut aina helppoa, oikeastaan kaukana siitä. Olen kasvanut ankarissa olosuhteissa, jossa ei kauheasti armollisuudella ja hyväksynnällä ollut sijaan. Olen oppinut kasvattamaan paksun nahan, vaikka joku pieni osa sisälläni on huutanut aina vain rakkautta ja hyväksymistä. Itse en sitä itselleni ole osannut antaa, vaan olen puskenut ja painanut menemään hullun raivolla. Mitä pahemmalta kehossani on tuntunut, sen paremmaksi olen itseni kokenut. Viime vuosien teemana on onneksi ollut kuitenkin näiden varjotunteiden kohtaaminen, sekä rakkaudettomuuden kohtaaminen itsessäni. Maiju kirjoitti huippusuositun postauksen juuri tuosta rakkaudettomuudesta  ja suosittelen lämpimästi lukamaan sen!

Kun olen alkanut hyväksymään myös itsessäni sen varjopuolen, johon kuuluu itselläni juurikin armottomuus, ilkeys, kaikki pelot, on rakkaudettomuus alkanut poistua elämästäni ja olen alkanut kokea rakkautta ja myötätuntoa myös muita ihmisiä kohtaan. Enää olemassaoloni ei vaadi piiskaamista ja suorittamista, vaan voin rakastaa itseäni kaikkinen virheineen. Olen muuttunut ihmiseksi, kovan kuoren sijaan.

​MINULLA ON TUNTEET JA NIILLÄ ON VÄLIÄ!

Mihin siis näiden tunteiden osalta olen nyt päätynytkään? Ensinnäkin olen tehnyt jo yli 30 jaksoa Tunnekehon aakkoset- videosarjaa. Idea pälkähti päähäni jostakin tyhjyydestä ja aloin sitten vaan puhumaan erilaisista tunteista nauhoittaen niitä samalla. Sarjaa on ollut erityisen antoisa tehdä ja on ollut tosi mukava saada siitä hyvää palautetta. Sarjaa aloin tekemään ensisijaisesti omaan tarpeeseen, sillä koen että olen edelleenkin näissä tunneasioissa lapsen kengissä. Se on kyllä suuri bonus jos joku kokee saavansa niistä irti jotakin omalle polulleen. Olen siitä todella kiitollinen ja otettu, se lämmittää sydäntäni <3

Picture

Itselleni itkeminen on heikkouden näyttämistä vaikka tiedän järjellä, että sieltä löytyy ehkäpä suurin voimavarani.  Itkeminen pelottaa minua silti <3​Kaiken tämän tunnetyöskentelyn ohella pääsin myös ihanan Eevi Minkkisen Erityisherkän elämää jatkokurssille haastateltavaksi tunneasioista. Kyllä, puhuimme tunnin tunteista ja se oli itsellenikin erittäin puhdistava kokemus. Menin oman epämukavuusalueen ulkopuolella ja kerroin sellaisia asioita haastattelussa, mitä aikaisemmin en oikeastaan ole paljastanut taustoistani näin julkisesti.

Itselleni on kovin vaikeaa myöntää olevansa heikko millään tavalla. En haluaisi myöntää että tarvitsen muita. En haluaisi myöntää, että koen välillä alhaisen tason tunteita kuten tuomitsemista, kateutta, vihaa ja paljon muitakin. Haluaisin olla näiden tunteiden yläpuolella mutten ole. Eikä se enää haittaa, olen oppinut että kaikki tunteet kuuluvat ihmisyyteen ja kun ne kohtaa ja hyväksyy, menettää ne lopulta valtansa.

Tästä saatte kuunnella noin tunnin audion, jossa tosiaan puhumme Eevin kanssa tunteista, varjoista, inhimillisyydestä, kasvusta ja varmasti muustakin. 
​​

Kannustan aina kuuntelemaan näitä podcasteja, webinaareja, youtube videoita ja audioita vaikka lenkkeillessä, autolla ajassa, siivotessa ja missä vain mahdollisuus. Itse olen saanut niistä niin paljon ymmärrystä moneen asiaan, että kannustan muitakin esim. ostamaan verkkovalmennuksia.
Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.