Enemmän elossa

Toisinaan minut valtaa selittämätön onnen, ihastuksen, liikutuksen, vaikuttuneisuuden, voiman, rohkeuden ja luottamuksen upea ja häkellyttävä sekamelska. Oleminen tuntuu silloin joka solussa, kaikki viisi aistiani täyttyvät kuluvasta hetkestä. Ehkä voisin sanoa olevani täydellisen elossa. Tai ainakin olen elossa aavistuksen enemmän. Vaikka tunne onkin suuri, herkistyttävä ja melkein käsittelemättömissä, sen aikaansaamiseksi ei tarvita benji-hyppyä, maailmanympärysmatkaa tai delfiinien kanssa sukeltelua*. Hassua kyllä, mutta pienistä, ehkä tavalliselta kuulostavista asioista, elämäntuntoni syttyy.

Koska tällainen rauhallinen, pehmeä ja hempeä viikonlopun aamu oikein kutsui minua pohtimaan hyviä ja kauniita asioita, päätin laatia kuuden kohdan listan (rakastan listoja, sillä ne ovat samaan aikaan järjestelmällinen ja luova tapa jäsentää ajatuksia, tunteita ja unelmia) sellaisista hetkistä, jotka kerta toisensa jälkeen saavat sydämeni pakahtumaan. Suurin osa asioista liittyy luontoon, sen jatkuvaan muutokseen ja ilmiömäiseen uusiutumiskykyyn – siinä on jotain ihmistä suurempaa ja ehkä juuri siksi sen äärelle herkistyy. Lisäksi listalta löytyy ihan(an) arkisia asioita aina parisuhteesta aamurutiineihin.

Kesäsade 
Pakkanen

1. Hyytävä pakkanen, joka saa kaiken kimaltamaan jäisenä, ripsenikin, ja joka nipistelynä poskipäissä ja varpaissa muistuttaa, että ihmisen tulee pysyä liikkeessä.

2. On kevättalvi ja hämärä on laskeutumassa järvelle. Jää paukkuu, laulaa ikiaikaisia kertomuksia. Vettä peittävä kansi näkee yhtä aikaa yläpuolellansa taivaan ja alhaalla syvyydet – siksi se on tarinankertojista viisain. Vastarannalla tuikkivat kaupungin valot.

3. Kävelen hänen vierellään lausumatta sanaakaan. Aina välillä kätemme hakeutuvat lähelle toisiaan ja pelkkä hipaisu riittää kertomaan tärkeimmän.

4. Kello lyö pian kuusi. Aamukahvin tuoksu leijailee pehmeänä, sallii unisten silmieni olla vielä sirrillään. Jalkapohjieni alla on yönviileä lattia. Ja kun ensimmäinen suullinen viimein huuhtelee rintakehän lämmöllä, päivä on ottanut ensimmäisen askeleen.

5. Ilo, joka helisee vapaana ja kyyneleet, jotka huuhtelevat sydämen. Sekä itku, että nauru spontaaneina ja estottomina, aitoina reaktioina rakentavat, puhdistavat ja parantavat.

6. Keskikesän sade. Viileät, tiheään tippuvat pisarat saavat hiukseni putoamaan raskaina selkää vasten ja kehoni liikkumaan kevyemmin ja villimmin kuin aikoihin. Minä juoksen, minä tanssin, minä laulan ja sade rummuttaa tahdin.

Vastarannan valot
Luonto <3

Milloin sinä olet enemmän elossa?

*No myönnetään, tahtoisin kokeilla näistä jokaista. Tuskin ne ainakaan erityisemmin kaventavat kokemusmaailmaa, elämäntuntua tai sielun liikkeitä ylipäätään…

Lisää kirjoittajalta Miten elämä lausutaan?/ Pinja Uotila

Ajatuksen anatomia eli miten ojentaa mielen mutkia

Mielesi on kullanarvoisin työkalusi. Opettele hallitsemaan sitä sen sijaan, että antaisit sen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.