Elämää paniikkihäiriön kanssa

Ensimmäinen paniikkikohtaus saattaa pelästyttää

Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kun olin 16-17-vuotias. Olimme ystävien kanssa viettämässä iltaa ja jumituimme yhden kaverin kanssa junan vessaan. Ovi aukesi raolleen mutta emme saaneet sitä kokonaan auki. Tunsin kuinka vessan seinät alkoivat pienentyä ja en saanut henkeä. Kaverit ulkopuolella yrittivät saada ovea auki, lipunmyyjäkin käveli ohi, mutta ei sanonut tai tehnyt mitään.

Lopulta ystävämme ulkopuolella saivat oven potkittua auki, mutta siinä vaiheessa olin jo hyperventiloimassa. Jäimme pois junasta enkä tiennyt mitä tehdä, enkä tajunnut mikä minulla oli. Lopulta onneksi kohtaus loppui. Se oli todella pelottavaa, varsinkin kun en yhtään tiennyt mikä minua vaivasi. Myöhemmin selvisi että se oli paniikkikohtaus.

Mikä aiheuttaa paniikkikohtauksen?

Teini-ikäisenä sain monta paniikkikohtausta, kunnes tajusin mikä ne useimmiten aiheuttaa. Isot väkijoukot (keikat, yleisötapahtumat), ahtaat ja suljetut tilat. Opin pikkuhiljaa tunnistamaan paniikin merkit ja opin ennakoimaan ja estämään paniikkikohtauksen. Jos tunsin että hengitys tiivistyy, alkaa pyörryttää, tuntuu kuin tila pienenisi ympärilläni ja ahdistaa, oli aika lähteä johonkin rauhassa hengittelemään. Olen monesti keikoilla joutunut poistumaan tilasta ihan muita tönimällä pois tieltä, kun kukaan ei ole tajunnut että minulla on paniikki. Se on kamala tunne, kun ei kaiken lisäksi pääse pois väkijoukosta.

Olen lukenut että paniikkihäiriön saattaa laukaista jokin lapsuuden trauma, äkillinen elämänmuutos, stressi tai perinnölliset syyt. Itse uskon että äitini rintasyöpä-diagnoosi ja hoidot ja sen tuoma stressi, huoli ja kykenemättömyys käsitellä asiaa toivat paniikkikohtaukset esille. Olimme myös juuri muuttaneet Ruotsista takaisin Suomeen monen vuoden jälkeen ja se oli iso muutos koko perheellemme. Uskon että osittain kohtaukset johtuivat myös siitä että olin kova stressaamaan ja jännittämään kaikkea.

 

Väentungoksessa ja bussissa ahdistaa​

Nykyään en koskaan mene keikoilla eturiviin vaan pysyttelen suosiolla taka-alalla. Isoissa tapahtumissa minulla täytyy olla tilaa ympärillä. Bussissa ollessa saattaa tulla ahdistus jos istun ikkunapaikalla (vaikeampi päästä ulos) ja koko bussi on täpötäynnä, samoin jos seison vaunujen kanssa keskellä ihmisiä. Silloin menee hermo todella nopeasti jos joku esimerkiksi tönii, kun olen jo valmiiksi ahdistunut ja stressaantunut.
Saatan välillä jäädä pois bussista aiemmin koska en pysty olemaan suljetussa tilassa enää. Samoin hisseissä joissa on paljon ihmisiä tulee välitön ahdistus, mutta yleensä saan itseni rauhoitettua hengittelemällä ja tietoisesti rauhoittumalla.
 

Paniikkikohtaus festareilla​

Onnistuin melkein kymmeneksi vuodeksi rauhoittamaan paniikkikohtaukset niin ettei niitä tullut ollenkaan, kunnes menin Flow-festareille ja siellä laukesi ihan yhtäkkiä paniikki. Kaveri joka tuntee minut hyvin huomasi sen ja lähti vetämään minua heti pois ahtaasta väkijoukosta. Heti kun pääsimme teltan ulkopuolelle siihen tuli jostain nainen joka ojensi paperipussin johon piti hengittää, ja laukaisi jännittävän tilanteen naurattamalla että ”toivottavasti ei haittaa että pussi haisee lihikselle”.
Seuraavaksi hän ojensi minulle pillimehun ja käski hengittää vaan syvään. Ennen kuin tajusimmekaan nainen oli hävinnyt väkijoukkoon, enkä ehtinyt edes kiittää häntä. Joten jos luet tätä, kiitos sinulle! Silloin ymmärsin että joudun luultavasti elämään paniikkihäiriön kanssa lopun elämääni ja kestämään kohtauksia silloin tällöin.
 

Synnytyksen jälkeinen masennus toi kohtaukset takaisin​

Kohtaukset ovat olleet viime vuosina todella vähissä, kunnes sairastuin masennukseen synnytyksen jälkeen ja ahdistus ja paniikkikohtaukset tulivat takaisin. Stressaava elämäntilanne univajeeseen ja masennukseen yhdistettynä aiheuttivat sen että paniikkikohtauksia saattaa tulla päivittäin. Ne eivät ole joka kerta niin pahoja että hyperventiloisin, mutta kaikki muut oireet tulevat esille.

Hengitys kiihtyy, rinnan päältä ahdistaa niin ettei saa henkeä, joutuu hengittelemään todella syvään ja rauhallisesti ettei kohtaus pahene. Kädet puristuvat nyrkkiin, sydän hakkaa tuhatta. Tulee pakokauhu ja näkö saattaa hämärtyä ja tulee epätodellinen olo. Se tuntuu vähän siltä kuin itse olisi jonkun kuplan sisällä, josta näkee ja kuulee muut vain vaimeasti hälinänä ja näkee kaiken sumeana. Ne saattavat nykyään tulla kotonakin ollessa ihan yhtäkkiä, kun ennen tarvittiin aina jokin ulkopuolinen tapahtuma tai paikka jotta kohtaus laukeaisi. Kohtauksen jälkeen olen todella voimaton, väsynyt, ärsyyntynyt ja päätä alkaa särkeä.

Trauma voi aiheuttaa paniikkikohtauksia

Paniikkia ja ahdistusta liiallisen ihmismassan keskellä on pahentanut vuosia sitten tapahtunut raiskaus, joka on aiheuttanut minulle sen etten halua tuntemattomia ihmisiä (varsinkaan miehiä) liian lähelle. Tämän takia jopa kaupan kassajonossa saattaa tulla ahdistus ja paniikinomaisia tunteita, kun ihmiset seisovat selkäni takana niin etten näe heitä. Usein, melkein päivittäin tunnen ahdistusta väkijoukoissa, kaupassa ja sosiaalisissa tilanteissa, varsinkin jos joku tulee liian lähelle omaa tilaani.

Tämän takia en kestä ollenkaan sitä että tuntemattomat miehet tulevat liian lähelle varsinkaan kännissä, ja etenkin baarissa ollessa suutun välittömästi jos joku tulee koskemaan minuun millään tavalla (siellä kun yleensä humalatila aiheuttaa lähentelyä). Tietenkään kukaan ei saisi koskea muutenkaan, tai tulla tunkemaan toisen tilaan jos ei haluta ketään lähelle. Mutta nämä kokemukset saattavat joskus minulla kaiken lisäksi laukaista paniikkikohtauksen, johtuen traumoistani.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan koskemattomuuteen. Kun koskemattomuutta loukataan (esim. raiskaus), sitä tulee entistä herkemmäksi sille että joku tulee liian lähelle ja sen takia reagoi todella vahvasti.

Paniikkihäiriön kanssa voi oppia elämään

Olen lukenut että jos saa usein paniikkikohtauksia nuorella iällä, riski sairastua masennukseen jossain vaiheessa elämää suurenee. Siinä saattaa olla yksi syy siihen että minulla synnytyksen jälkeen tuli masennus ja paniikkikohtaukset alkoivat taas ilmestyä. Naisilla paniikkihäiriötä esiintyykin enemmän kuin miehillä ja siinä on syynä mm. hormonaaliset seikat. Synnytyksen jälkeistä masennusta on käsittääkseni tutkittu vasta aika vähän, ja syyt sairastua siihen ovat todella moninaiset, joten on vaikea sanoa että liittyykö nuorena saadut paniikkikohtaukset tähän.​

Minulla ei koskaan tutkittu nuoruudessa paniikkihäiriötä, koska kohtauksia tuli sen verran harvoin ja opin hallitsemaan niitä. Ne eivät tuntuneet hallitsevan elämääni vaikka välillä kyllä pelkäsin etukäteen kohtausta (esimerkiksi isoissa väkijoukoissa). Paniikkihäiriön kanssa voi oppia elämään. Yksi isoimpia asioita minulle oli yksinkertaisesti asian hyväksyminen.Tärkein itselleni oli oppia missä tilanteissa ahdistaa ja ennaltaehkäistä kohtausta. Olemalla rauhallinen, hengittämällä syvään ja hokemalla esimerkiksi mantroja (ei ole mitään hätää, rauhoitu, hengitä).

Älä anna paniikin hallita itseäsi

Joskus kohtausta pelätessä saattaa alkaa välttämään kokonaan tilanteita joissa ahdistus tulee, mutta itse huomasin että jos jätän asioita väliin sen takia, pelko alkaa hallita elämää. Jos pelkää koko ajan kohtausta, ajaa itsensä pussiin niin että koko ajan ahdistaa ja silloin kohtaus varmasti tule jossain vaiheessa.Paras itselleni on ollut koittaa elää ihan normaalia elämää ja välillä vain hengitellä ja rauhoitella itseään. Joskus joutuu toteamaan itselleen että nyt on kohtaus tulossa enkä kestä tätä isoa väkimäärää enää, vaan täytyy lähteä kotiin. Se voi tuntua kurjalta, mutta sille ei voi mitään ja sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Välillä kuitenkin tuntuu epäreilulta että paniikkihäiriö joskus rajoittaa ja hankaloittaa elämää. Useimmiten se harmittaa ihan arkipäiväisissä asioissa kun en aina pysty edes bussilla matkustamaan ilman ahdistusta.

Hae apua

Jos tuntuu että paniikkikohtauksia on tosi paljon, voi hankkia ammattiapua (terapiaa) sekä lääkitystä, mutta paljon on asioita joihin voi itse myös vaikuttaa. Yllämainitut itsensä rauhoittelut auttavat minulla eniten, mutta myös jooga- rentoutus- ja meditaatioharjoitukset voivat auttaa sekä kofeiinin (alkoholin, päihteiden) vähentäminen sekä yleisesti omasta hyvinvoinnista (terveellinen ruoka, liikunta) huolehtiminen. Mitä stressaantuneempi ja väsyneempi olen, ja mitä huonommin syön, mitä todennäköisemmin voin saada kohtauksen.

 

Mielenterveystalolla on jälleen tähän(kin) asiaan tosi hyvää tietoa ja harjoituksia:


Yleisesti paniikkihäiriöstä – Mistä paniikkihäiriössä on kyse?

Miten hallitset paniikkikohtauksia – Irti paniikista

​Asian hyväksyminen – Suunta eteenpäin

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi / Tinna Pehkonen

VLOGI: Paniikkihäiriö

Tein ensimmäisen videon! Aiheeksi tuli paniikkihäiriö, koska siitä olen kärsinyt viime viikkoina...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.