Elämä ja intohimoilu

Tämän kuukauden teemaksi Naiseuden voima – bloggaajille paljastui intohimo ja sitähän riittää. Hieno aihe!

Intohimoista minulla ei ole ollut elämässäni koskaan pulaa ja niitä on riittänyt vaikka melkein koko universumille jaettavaksi. Asioita, jotka saavat sydämeni jotenkin revittelemään, hihittelemään ja säihkymään innosta on siis todella paljon. Näitä ovat muun muassa pitkässä kuumassa suihkussa antaumuksella istuminen tai tunteja merivedessä pyöriminen, peuhaaminen ja leikkiminen, sekä siinä kelluminen. Mielellään auringon paistaessa taivaalla samalla sielua söpösti hiveltäen. Voisi sanoa, että vesi on intohimoni. Tykkään myös juoda sitä paljon.

Uskomattoman super-mahtavaa on myös lähteä tunneiksi kävelemään ilman päämäärää ja etenkin uudessa maassa. Siitä tulee sellainen Lotta-Leena – ihmemaassa olo. Voi kohdata tyyppejä, joilla on ihmeellisiä juttuja kerrottavanaan elämästä. Tällaisissa tilanteissa on syntynyt syviä keskusteluita muun muassa kodittoman miehen, Syyriasta salakuljettajan avulla paenneen pakolaisen, shamaanin, gigolon, natsin ja apartheidia vastaan Etelä-Afrikassa vuosia taistelleen aktivistin, sekä kahvilan tarjoiliattaren kanssa.

On myös todella inspiroivaa lukea elämänkertoja omaa elämää, yhteisöjä ja yhteiskunnallisia olosuhteita eteenpäin vieneistä ihmisistä. On kiehtovaa nähdä kokonaisuus heidän elämänkaarestaan kaikessa inhmillisyydessään. Niissä on yleensä juostu oikein kovasti suoraan päin seinää niin, että pää on ollut pitkään paketissa. Niissä on, itketty, kaduttu, opittu, rakastettu, yritetty uudelleen ja nautittu elämästä, sekä toisinaan jopa saavutettu lopulta sisäinen rauha.

Lisäksi rakastan maalata naivistisia ja värikkäitä tauluja, sekä tanssia täysin keholleni antautuneena. Nautin valtavasti ihmisten kanssa aidosta vuorovaikutuksesta, korkeista vuorista, kirjoittamisesta sen eri muodoissa, kauneudesta, luonnosta, nauramisesta, itkemisestä, hyvältä tuntuvasta kosketuksesta, virtaavasta rakastelusta, silmiin katsomisesta oppimisesta ja hassuttelusta, sekä savolaisesti ilmaistuna ihanasta hölömöilystä.

Huomaan voivani jatkaa intohimojeni luettelemista, mutta en toivo aiheuttavani lukijassa kuorsausefektiä. Saattaisi nimittäin kestää huomeaamuun asti, jos jatkaisin listan loppuun. Siksi mainitsen enää vain yhden, mutta hyvin tärkeän sellaisen. Intohimoni on kasvaa ihmisenä mahdollisimman kokonaiseksi itseäni rakastavaksi naiseksi. Sellaiseksi, joka oppii sanomaan kyllä ja ei tarkoittaen sanoja sydämestään. Naiseksi joka ei anna muiden pelkojen ohjata itseään, vaan kuuntelee enemmän ja enemmän sisäistä neuvonantajaansa. Sitä Miss – Vornasta, jonka ääni kuuluu sieltä ihan ytimestä. Pitää vain malttaa olla hiljaa välillä, että kuulee sen.

Tämä nainen uskaltaa pelätä, tuntea kiukun, ilon, surun ja rakkauden ottaen vastuun omista tunteistaan. Hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä anna valtaa itsestään muille. Tämä nainen tietää, että kaikki tämä on opettelua. Hän herää koko ajan lisää siihen, ettei mitään näistä asioista tarvitse siltikään saavuttaa ollaakseen riittävän hyvä. Hän riittävänä, rakastettuna ja omana itsenään kulkee tätä valitsemaansa kasvun tietä sellaisena kuin siinä hetkessä on.

Tämä nainen hyväksyy, että elämä on välillä ihanaa ja toisinaan tosi kippeetä.

Millaisia intohimoja sinulla on?

Phiis änd löööv


Lisää kirjoittajalta Ihanaa ja kippeetä - Täydellinen mama

Viesti lääkäriltä

Kävin eilen babyn kanssa kävelemässä merenrannalla ja olisi tehnyt mieli kiljahdella tunteesta,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.