Elämä ei tapahdu sinulle, vaan se tapahtuu sinun kauttasi


​Miksi minulle käy AINA näin?
Miksi ikävät ja samat TILANTEET ja TOISTUVAT aina vaan?
Miksi nämä IHMISET ovat elämässäni juuri nyt?
Miksi ELÄMÄNTILANTEENI jumittaa?

​Pitkään uskoin, että elämä tapahtuu minulle. Olin sätkynukke, joka reagoi ympäristöönsä, ajelehti virran ja massan mukana osaamatta kyseenalaistaa omaa osuuttaan siinä, mihin elämä kuljettaa. 

Pitkään uskoin, että tunteet vain ovat minussa ja niissä pitää velloa. Pitkään uskoin, että olen yhtä kuin tunteeni; minusta tuntuu pahalta – minä tai elämä on paha, minä olen masentunut, minä olen epävarma, minä olen riittämätön tai syyllinen – tottakai tunteeni ovat totta. Ollessani tunteen vallassa ympäristöstä sain vahvistusta sille, mikä on “totta”.  Paskaa paskaa…

Osasin myös vältellä tiettyjä tunteita, kieltää niiden olemassaolon. 

Perinteisesti ajatellaan, että elämä tapahtuu meille, ulkoapäin sisälle. On huono sää, keho näyttää inhottavalta, jokin ihminen harmittaa, parisuhde ärsyttää ja syy, miksi en ole unelmatyössäni on jonkun ulkopuolisen vika – vähintään oman kasvatuksemme. Koemme samankaltasia tunteita päivästä toiseen. Myös ajatukset ovat usein ainakin 90%:sesti samoja, kuin eilen ellemme tietoisesti kiinnitä asiaan huomiota. Olemme menneisyytemme, ympäristömme ja kulttuurimme uhreja, eikä meillä ole valtaa vaikuttaa itseemme. Siksi valitamme robottimaisesti, päivästä toiseen. 

“Whenever anything negative happens to you, there is a deep lesson concealed within it, although you may not see it at the time”– Eckhart Tolle, The Power of Now

Uskomukset ja niitä seuraavat tunnekaavat hallitsevat suuren osan elämää heidän tietämättään. Lapsuudessa saamme kokemuksia, jotka erilaisten hermokytköksien kautta tallentavat meidän sisäiselle kovalevylle miten johonkin asiaan tulee suhtautua. Kun kohtaat tilanteen x, niin kovalevy aktivoi tietyn tunteen, joka sinne on asetettu. Täten ihmiset inhoavat jotain tietämättä miksi, kokevat mielihyvää tietyistä asioista, syyllistyvät, vaikka siinä ei olisi järkeä, pelkäävät jotain “jonka ei pitäisi pelottaa” ja ärsyyntyvät jostain ihmisestä jolla on tietty piirre. Samalla he vetävät puoleensa näitä samoja kokemuksia ja tunteita yhä uudelleen ja uudelleen. Niin kauan, kunnes he tajuavat, että kyse ei ole siitä tilanteesta / ihmisestä / asiasta vaan pelkästä sisällä olevasta TUNTEESTA – josta on mahdollisuus vapautua kohtaamalla se aidosti. 

Tunne tuntuu hyvin todelta, koska olemme uskoneet siihen koko elämämme. Olemme uskoneet, että joku on hyvää, joku pahaa, joku väärin, joku oikein. Sisäinen tallennusjärjestelmämme on vahva ja sitkeä. Se ei halua murentua, koska silloin koko maailma ja elämä, jonka olemme rakentaneet, murenee. Tuttu ja turvallinen on mukavampi, kuin uusi elämä ja identiteetti – koska meidät on ohjelmoitu pelkäämään aina sitä, mitä emme voi etukäteen tietää. 

Kohdatessamme tilanteen, joka aktivoi sisäisen tunne/muistojärjestelmämme emme usein uskalla ja halua kohdata todellista tunnetta, vaan kiellämme sen. Kateus, suru, viha, häpeä, syyllisyys.. ne ovat niin voimakkaita tunteita, että ne pelottavat. Tunteiden käsittelyyn olemme oppineet ympäristön syyllistämisen lisäksi epäterveitä tapoja kuten tunnesyöminen ja erilaiset riippuvuudet. 

Todellisuudessa vain pelkomme kohtaamalla voimme löytää totuuden; päästä irti tunnekaavoista kohti vapautta. Uskaltaessamme tehdä jotain uutta ja odottamatonta haastamme sisäiset kytkökset ja saamme uuden kokemuksen, ehkä välähdyksen uudesta tunteesta, uudesta mahdollisuudesta, todellisesta potentiaalistamme ja vapaudesta. 

Tunnekaavat pitävät meitä vankilassa. Ne pienentävät meidän todellista potentiaalia, koska niiden kautta toimimme yhteiskunnan, omien vanhempiemme ja ympäristön asettamista odotuksista käsin. Pysymme mukavuusalueella – ja lopulta kärsimme. Maailma, jossa nyt elämme kaipaa vahvasti omista rajoittavista uskomuksista ja tunnekaavoista vapautuneita ihmisiä. Ihmiset, jotka sulkevat silmänsä ja haluavat elää omassa laatikossaan eivät pelasta maailmaa. Ihmiset, jotka yrittävät pelastaa maailmaa omista pelosta käsin eivät hekään saa niin paljon vaikutusta aikaan. Ainoastaan rakkaudesta ja vapaudesta käsin voimme nähdä maailman objektiivisemmin ja löytää oman tehtävämme. 

Ottaessamme vastuun tunteistamme, kaikki muuttuu. Enää joku ulkopuolellamme ei olekaan syypää, vaan se jokin toimii herättäjänä omassa sisäisessä järjestelmässämme. Olemme tässä kohtaa jo saaneet lisää ymmärrystä, tietoisuutta, kapasiteettia. Voimme nähdä, että se tunne herää minussa ja toinen ihminen tai tilanne toimii sen aktivoijana. Itse tilanteella tai ihmisellä ei kuitenkaan todennäköisesti ole muuta osaa tai arpaa kokemukseesi. Ärsyyntymisen sijaan voisimme olla kiitollisia sille, joka on meitä herätellyt syvästä unesta. Sitten alkaa matka tunteen juurelle, jotta tuo sisälle kehoomme painettu tunne voi vapautua. Kun tunne vapautuu, potentiaalimme nousee esiin – vaihe vaiheelta. 

Vaikka myös järkeilisimme, että “meillä on asiat ihan hyvin”, tunnetasolla näin ei ole. Kuten Maijukin kirjoitti hienossa tekstissään, sisäinen lapsemme kärsii ja oireilee edelleen sisällämme. Sisäinen lapsi on varastoinut tunteet, joita hän ei osannut aikoinaan käsitellä. Kun koemme tuskaa elämästämme, maailmasta tai ympäriltämme, koemme sitä tuskaa sisällämme. Kun saamme ymmärryksen kautta nostettua tunteet tietoisuuteen, rakkauden avulla uskallamme kohdata ja kokea ne ja opimme vielä kääntämään tunteet voimavaraksi – niin sitten maailma muuttuu – ja kovaa!

Siispä. Mikä minussa vetää tämän kokemuksen puoleensa  – aina uudelleen ja uudelleen?

Picture

Haluatko vapautua rajoittavista tunnekaavoista ja alkaa ELÄMÄÄN?

Tammikuussa starttaavalla “Vapauta sisäinen naisesi” – audiokurssilla saat ymmärrystä ja työkaluja tunteiden käsittelyyn ja rajoittavista tunteista vapautumiseen. Ehdit vielä mukaan!

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.