Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

 

Miten mä olen lapsena ja nuorena selvinnyt kaikesta on kysymys johon törmään aina kun omista kokemuksistani puhun.

En mä selvinnytkään, mä ELIN sitä kaikkea.
Se oli mun arkipäivääni ja osa mun elämääni, ei mikään tietty ajanjakso josta piti selviytyä kun ei mitenkään voinut silloin edes tietää koska kaikki loppuu vai loppuuko koskaan.
Mutta mun selviytymiseen ja jaksamiseen on vaikuttaneet monet asiat sekä lapsuudessa että aikuisena omaa menneisyyttäni läpikäydessäni.

Monessa kohtaa elämä olisi voinut viedä mut vielä huonompaan suuntaan mutta aina oli kohtalolla sormensa pelissä ja suunta muuttui niin että olen nyt  tässä enkä muualla.

Lapsena ja nuorena näitä kohtalon oikkuja ei ehkä osannut arvostaa tai ymmärtää samalla tavalla kuin nyt aikuisena.

Entä jos äitini ei olisikaan lopettanut juomista ja eronnut ryyppyporukoista, miten kauan sosiaalitoimi olisi menoa katsonut läpi sormien ja mitä pahaa olisi pitänyt tapahtua että meidät siskon kanssa olisi huostaanotettu?

Entäpä jos seksuaalinen hyväksikäyttö olisi tapahtunuttuossa elinympäristössä, miten mä olisin silloin selviytynyt?

Kuten sanottu ei niin pahaa etteikö myös jotain hyvääkin.

Mun onni oli että äiti jätti alkoholin ja sen mukanaan tuomat ikävät ympyrät, onni olis myös että me muutettiin maalle ja elämä rauhoittui.
Ikävä kyllä tämän onnen yksi alkuunpanija oli mun hyväksikäyttäjäni ja se on vain asia joka mun on täytynyt hyväksyä.

Mun lapsuuteeni ja nuoruuteenin mahtuu paljon kipeitä ja kamalia asioita mutta niihin mahtuu myös monia aivan valtavan ihania muistoja ja kokemuksia sekä myös joitakin ihmisiä.

Eläimet ja rakkaus eläimiin on ollut yksi kantavista voimista mun elämässäni ja etenkin lapsuudessani.
Eläimiltä sain pyytteetöntä rakkautta ja huomiota johon ei sisältynyt mitään ikäviä sivuilmiöitä, eläimet hyväksyivät mut aina sellaisena kuin olin.

Mä olen ollut pienestä pitäen kova puhumaan, mä olen tuolloin kerjännyt kaikin tavoin huomiota kaikilta ihmisiltä mun ympäriltäni ja olen varmasti ollut myös aika rasittavakin, pahasuinen ja nenä joka paikassa tutkimassa ja hääräämässä.

Ehkä vähän reppanakin ja omituinen lapsi muiden mielestä.

Koti maalla oli parasta mitä mä saatoin kuvitella ikinä, rauha ja ruokaa kaapissa aina kun oli nälkä.

Ei ne pelot ja muut möröt jättäneet mua rauhaan vielä silloinkaan ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli tuossa vain pisteenä i:n päällä vaikka jättikin kuitenkin ne suurimmat ja kipeimmät arvet mulle.

Mutta se oli mun elämä, mun koti ja mun perhe.
Silloin se oli mulle parasta mitä tiesin, koska mulla oli kokemusta vain omasta mielestäni  pahemmasta.

Mä kuitenkin selviydyin kaikesta  ja tiedän , että moni ajattelee että mun täytyisi olla kiitollinen siitä  ja jatkaa elämääni.

Mä en vain voi enää olla hiljaa ja vaieta koska tiedän että tuolla on muitakin lapsia jotka kantavat samaa taakkaa ja samoja murheita mukanaan.
Uskoen että heissä on vika ja että he ovat jollakin tapaa syyllisiä seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Eikä heilläkään välttämättä ole tietoa paremmasta.

Mun elämässä kantavana voimana aina on ollut usko paremmasta,vaikka välillä olen ollut niin pohjalla ja niin syvällä kivuissani että kuolema on tuntunut ainoalta helpottavalta pakopaikalta mä en ole suostunut antamaan periksi.

Koska mä edelleen uskon että vaikka maailmassa on paljon pahaa on täällä myös paljon hyvääkin.

Pienillä teoilla , askel kerrallaan me voidaan muuttaa tätä maailmaa jos ja kun me vain uskotaan siihen.

Kun mä katson mun lapsuuden kuvaa, mä toivon että joku olisi  kertonut mulle että mä selviän kyllä kaikesta ja että mä olen kaiken rakkaudn ja hyväksynnän arvoinen vaikka sitä mun ympärillä olevat aikuiset sekä muut  ihmiset eivät osaakkaan kertoa ja antaa niin kuin kuuluisi se ei ole mun vikani.

Toivon että mun ympärilläni olleet aikuiset ja muut ihmiset eivät olisi käänteneet katsetta pois ja antaneet hiljaista hyväksyntäänsä tapahtuvalle, että mun ei olisi yksin tarvinnut selviytyä kaikesta ja kantaa niin mielettömän suurta taakkaa harteillani samalla.
Toivon että  tässä elämässä sekä hetkessä olisi kuitenkin enemmän ja enemmän hyvää kuin pahaa ja että muutos tapahtuisi jo nyt.

Teksti julkaistu Lahjoita Lapselle-blogissa 7.5.2017

Lisää kirjoittajalta Sirpaleista tehty

Kipujen aallonharjalla

  Sieltä se taas saapui, salakavalasti iski kesken arjen , hiipi olantakaa...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.