Ei meidän tarvitse jaksaa ja olla supernaisia. Ei.

Eilen osallistuin Tampereen Steinerkoulussa vanhempainiltaan, joka oli tarkoitettu tulevan syksyn eskarilaisten vanhemmille. Poikamme Jere on siis aloittamassa eskarin ja astuu vihdoinkin Steiner -maailmaan, jihaa!

Steinerkoulu on meille, sekä itselleni että lasten isälle itsestäänselvä valinta, jota ei tarvitse kyseenalaistaa. Jos Steinerkoulun ideologiaa tulisi kuvata lyhyesti, niin sanoisin omin sanoin, että sen tarkoitus on suojella lasten herkkyyttä ja yleensä lapsuutta, sen sijaan, että sitä kovetettaisiin. Tämä on yksi arvomaailmamme ydinasia ja Steiner vetää tässä puoleensa huomattavasti normaaleja kouluja enemmän.

Lisäksi illassa tuli hyvin ilmi se, että Steinerissa ajatus on se, että lapsi (puhun nyt eskari – ja ala-asteikäisistä) oppii parhaiten kehollisesti tekemällä, osallistumalla, leikkimällä. Kiinnitetään siis huomio kehoon ja kehollisiin onnistumisiin, on se sitten kotitöiden tekoa, leipomista, tiskaamista, taiteiden tekoa tai tanssia. Pään ja älyllisten osien aktivointia ehtii tekemään kyllä myöhemminkin. Tästä huolimatta virallinen opetussuunnitelma toteutuu steinerissakin.

Steinerkoulussa (google-kuvahaku)

Eräs opettaja kertoi illassa hyvän esimerkin siitä, kun koulun lapset ovat viime aikoina olleet luistelemassa; samalla luistinradalla on Steinerkoulun lapsia ja normaalin koulun lapsia. Steinerissa asian pääpaino on siinä, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia, kannustusta ja hyväksyntää vaikka vain siitä, että saa luistimet jalkaansa (kuinka kauan siinä kestääkään). Luistelutyylillä ei ole väliä. Se on jotain sinne päin. Tärkeintä on se, että on hauskaa ja luistelu toteutuu joten kuten. Sain vahvasti sen käsityksen, että epätäydellisyys on suotavaa ja elämässä täydellisiä tai täydellisyyteen pyrkiviä suorituksia ei ole tarve tavoitella.

Kyllä, minulla saattoi tätä kuunnellessa tulla muutama tippa tulla linssiin. Olisin todellakin tarvinnut itse Steinerkoulua aikoinaan. Kuinka paljon helpompaa elämä olisi ollut, jos olisi ollut kannustusta omana itsenä olemiseen tasapäistämisen, täydellisyyteen tai virheettömyyteen kannustamisen sijaan. Tottakai koulun vastuulle ei voi laittaa kaikkea, ja jokaisessa meissä on omat särönsä, myös Steinerkoulussa. Ei se todellakaan ole kaikkien juttu, eikä pidäkään!

Mutta tajusin vahvasti – opettajien puhuessa oman esimerkin ja mallintamisen voimasta – että omassa lapsuudessa ei tosiaan ollut juuri lainkaan sellaisia roolimalleja, joita olisin voinut katsoa ihaillen. Ala-asteen opettajani, joka oli siis kaksi ensimmäistä luokkaa on ollut paras opettajani koko pitkänä kouluaikana. Hän kehui kirjoituksiani – ja hänestä minulla on suht lämpimät muistot. Toisin kuin tästä jatkaneesta opettajasta, joka enemmänkin pelotti läsnäolollaan.

Pelkästään tuohon iltaan osallistuminen ja opettajien innostavat puheenvuorot herättivät itsessäni vahvasti tunnetta, että tässä ollaan oleellisten ja tärkeiden asioiden äärellä. Kuinka kiitollinen voi olla siitä, että on vaihtoehtoja. Kuinka kiitollinen voi olla, että voin edelleen vaikuttaa itseeni ja muokata itseäni, huolimatta siitä, mitä menneessä on tapahtunut. Tästä pääsemmekin aasinsiltana taas – ylläri pylläri Naiseuden voimaan 🙂 

Naiseuden voima on sitä, että olemme kokonaisia naisia, kaikkien puoliemme kanssa. Voima lähtee siitä, että hyväksymme ne osat ja puolet itsessämme, joita meitä ei ole opetettu hyväksymään ja arvostamaan. Ne puolet, jotka olemme joutuneet laittamaan itsestämme piiloon, jotta olisimme hyväksyttyjä ja rakastettuja kasvattajillemme. Kun olemme aitoja, kokonaisia itsejämme, myös lapset saavat terveen mallin elämästä. Jos äiti suorittaa ja pyrkii olemaan täydellinen – lapset saavat viestin, että heidätkin hyväksytään ainoastaan täydellisinä.

Kun sallimme itsemme olla sitä, mitä kulloinkin olemme, lapset saavat viestin, että on ok, jos välillä ketuttaa. On ok, että ei jaksa. On ok, että väsyttää. On ok harmistua. On ok tuntea vihaa ja kiukkua. On ok itkeä ja surra. On ok olla se, mitä aidosti on.

Nämä tunteet perinteinen koulumaailma ja sosiaalinen ympäristö koittaa kitkeä meistä pois jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Joka päivä, tulisi laittaa iloinen tai vähintään neutraali naamari päähän, sopeutua joukkoon, suoriutua ja vahvistaa omia kuoria – niitä, joista saamme näennäisesti arvostusta. Pikku hiljaa hukkaamme aitoutemme, herkkyytemme ja elämänilomme ja opimme hakemaan onnellisuutta vain ulkoisista asioista.

Omalla lapsuuden luistelukentällä fiilistelemässä – ilman luistimia tosin

Elämä on viisas, ja se opettaa meitä onneksi kuoriutumaan erilaisten vaiheiden kautta omaksi itseksimme. Itse olen ollut elämäni suurimman kriisin keskellä viimeiset puoli vuotta, menettänyt ensin avioliiton/parisuhteen/perhe-elämän ja sitten yöuneni ja silti yrittänyt jaksaa ja olla positiivinen ja luottavainen. On pakko, kun on ne lapset, jotka pakottavat heräämään aamulla ja elämään, vaikka ei millään jaksaisi.

Saman päivän aamuna, kun olin tutustumassa Steineriin, menin vihdoin lääkärille. Melkein jo peruin ajan, sillä ”onhan minulla vaikka mitä keinoja itselläni enkä tarvitse lääkkeitä”. Ja se on totta, minulla on paljon valoisia hetkiä, paljon työkaluja. Mutta kyllä. Lääkärin penkissä istuessani ja masennus ”diagnoosia” tehdessä tajusin, että nyt riittää. Olen ihan oikeasti uupunut, eikä minun tarvitse jaksaa enää tällä tavalla, muuten yksinkertaisesti kuolen.

Otin unilääkereseptin kiitollisena käteen ja suuntasin apteekkiin. Tietäen, että minulla on kyllä voimavaroja ja keinoja, kun ensin saan edes hetken nukuttua paremmin, vaikka sitten lääkkeen voimalla, kun kaikki muut keinot on kokeiltu. Minä antauduin.

Me naiset olemme vahvoja, mutta meidän tarvitsee muistaa, että meidän ei tarvitse olla liian vahvoja. Yleensä menemme omien rajojemme yli, ennen kuin havahdumme. Vasta kun on ihan selkeä oire tai vaiva, haemme apua. Vasta, kun olemme menneet äärirajojemme ja jaksamisemme yli, havahdumme. Omalla kohdallani olin yksinkertaisesti tulossa mielisairaaksi, eikä ihme, jos ihminen valvoo yöstä toiseen kuukausikaupalla. Minulta on kysytty lukemattomia kertoja: vieläkö jaksat, vieläkö otat vastaan? Olen ottanut ja aina sieltä kuopasta noussut hetkeksi. Kun tarpeeksi monta kertaa on koittanut itse, tulee jossain kohtaa seinä vastaan.

Minulla on ollut myös ajatuksia, että olen liikaa näiden tunteideni kanssa. Kukaan ei yksinkertaisesti kestä minua, jos olen aito. Samalla tunteiden feikkaaminen on suuressa ristiriidassa sen kanssa, mitä haluan olla. Olen kuluvien vuosien aikana vapauttanut aika kasauman patoutumia. Ehkä tämä ei kuitenkaan kestä ikuisuuksiin? Ehkä seesteisempi aika on tulossa?

Kyllä se on. Olen tavannut viime aikoina naisia – sellaisia naisia, jotka elävät sitä elämää, joka on minullakin tuossa kohta käden ulottuvilla. Näistä naisista on huokunut sisäinen rauha, ja se, että sisäiset konfliktit on enimmäkseen selätetty. Näistä naisista huokuu tyytyväisyys omaa elämää kohtaan. Nämä naiset ovat esikuviani nyt – sillä kyllä – me opimme parhaiten mallintamalla, edelleen. Ja minäkin olen kuulemma ollut esikuva monelle – ainakin aikaisemmin, mutta ehkäpä vähän myös nyt – kaikessa kaoottisuudessani 🙂

Joskus tarvitsee kerätä voimia ja levätä…

Ja välillä voi kukoistaa tällaisena

 

Olet täysin riittävä epätäydellisenä. Olet täysin riittävä ja hyväksytty kaikkien tunteidesi kanssa. Ja rauha tulee, kun hyväksymme itsemme – tässä ja nyt – aina uudelleen.

 

♡ ♡ ♡

 

Tulossa: Vihatyöpaja Tampereelle sinulle, joka haluat vapauttaa sisälläsi olevaa vihaa!

Olen järjestänyt pitkään himoamaani ja hamuamaani Jari Koposen vihatyöpajaa Tampereella. Olen kuullut tästä työpajasta ja Jarista niin paljon hyvää!

Päivämäärä: 24 ja 25.2 (sunnuntaille on paikkoja hyvin, lauantaille pari, jos su ei käy!)

Kenelle?

Sinulle, joka…

…haluat elää enemmän omana itsenäsi, olipa taakkanasi sitten tukahduttava kiltteytesi, hyökkäävä aggressiivisuutesi tai jotakin siltä väliltä.

…olet valmis kohtaamaan pelkoja, jotka estävät vapautumista tunnetaakoistasi.

…olet valmis vahvistamaan rakentavaa suhdetta rakkautta suojelemaan ja puolustamaan tarkoitettuun vihan tunteeseen

…haluat oppia tunnetaitoja joko itsesi, läheisesi tai työsi takia

Kurssin hinta on 150€ /henkilö

Lue lisää itse aiheesta ja kurssin vetäjästä Jari Koposesta tältä sivulta

Tässä myös viime kesäinen tekstini: Vihan viesti naiselle

Ilmoittaudu työpajaan minulle asap: heidikuu@gmail.com

 

 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Hehkuva minä -kurssilla nostat piilotetun naiseutesi valoon!

Oletko ehkä sinäkin saanut kohdata henkisen kasvun matkallasi melko monenlaisia tunteita liittyen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.