Avautua ja kohdata

Viimeksi kuluneiden kuukausien aikana olen saanut yhä vahvemmin huomata, kuinka turvallista itse asiassa on avata itseään aivan kaikenlaisille tunteille ja tunnemuistoille. Että se todella on niin, ettei ole olemassa jaottelua hyviin ja huonoihin tunteisiin – on vain tunteita, ja sitten on meidän oma suhtautumisemme noihin tunteisiin.

Tätä kun on alkanut oivaltaa ja ymmärtää, on myös alkanut tunnistaa noita mielen pieniä automaattisia pyrkimyksiä vaihtaa suuntaa, välttää kohtaamista, silloin kun joku tilanne on tuntunut hankalalta. Sellaisina hetkinä on ollut huojentavaa ja vapauttavaa opetella lempeästi sanomaan omalle itselleen, että ei tässä tilanteessa rakas ole yhtään mitään pelättävää, ja jatkaa sitten kääntymättä eteenpäin.

Mieleen kertyneet pelot voivat tuntua karmaisevilta. Ne saattavat aiheuttaa hurjan tuntuisia fyysisiäkin oireita. Ja niiden kohtaamiseen on lupa käyttää juuri niin paljon aikaa ja tilaa, kuin itsestä tuntuu hyvältä, niin uskon. Joka tapauksessa ne ovat lopulta ainoastaan pelkoja, ainoastaan vanhoja jumiin jääneitä tuntemuksia, vääristyneitä uskomuksia, ja niiden takaa löytyy aina oman sisimmän luottamusta, rakkautta ja turvallisuuden tunnetta.

 

 

tulee vastaan tilanteita

ihmisiä

paikkoja

jolloin uudelleen

kohdata

jotain mitä syvällä tiukassa

elämä jakaa sellaisia lahjoja

 

niin että itsessä tavata

mistä aiemmin

osannut

ei irti laskea

joka jumiin jäi

jäi tukkimaan

jäi hiertämään ja hankaamaan

 

 

ja että tässä uudessa

antaa

vinojen

ja vääristyneiden

turtuneiden

tulehtuneiden

tulla pintaan

jotka tulossa

jotka luonnollisesti helposti

kohti avointa tilaa

kohoavat

 

jotka olivat jo nousemassa

jotka nyt ovat saapumassa

tähän luokseni

 

rohkeasti

luottaen

aina elämä kantaa

ja jokaisesta

kiitoksen

että minulle tämä uusi annetaan, tämä peili ja tämä leikki, yhä lähemmäs tulla omaa itseä, yhä puhtaammaksi vanhasta ja menneestä

 

 

innostuneena

avoimena

kohti niitä

jotka

aluksi hankalilta

uhkaavilta

kauhistuksen aiheuttavilta

 

jospa ajatella itseä

esiin nostettuna

matka-arkkuna

jonka kannen aina auki pitää

vaikka mieli meinaisi sulkea

 

niin

olla auki

jokaiselle tuskalle

ja pelolle

ja pettymyksellekin

tule vaan, tahdon tutustua, kuulla kaiken sen, mitä ikinä on sanottava, niin että saamme sitten erkaantua

 

 

ja se pyhä

ja se siunattu

ja aamun kajo

kun pitkään alas painettuina

suljettuina lukittuina kiellettyinä kahlittuina

olleet tunteet

saavatkin olla

ja ovat olemassa

 

saavat muodon

saavat sanoja

saavat liikettä ääniä eleitä

 

 

i l m a i s u j a

niin

ilmaistuiksi ne tulevat

ja vapautetuiksi

ovat nyt minusta vapaita

ja tunnistetuiksi

tunnustetuiksi

katsotuiksi

koetuiksi

 

ja sitten h a  i   h    t     u      v       a        t

 

 

 

Kuvat ylimmästä alimpaan: Juan Davila, Matt Antonioli, Nathan Dumlao, Dan Stark, Joseph Young

Lisää kirjoittajalta Johanna K/Johanna Hämäläinen

Kysyn itseltäni

Mitä jos pysähtyisin kysymään itseltäni joitain kysymyksiä? Mitä jos asettuisin rauhassa aloilleni,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.