Avaa kannet, käännä sivua, maistele sanoja – lue kirja!

Aloitan tämänkertaisen tekstini tiukalla faktalla: kirjat ovat ihmiskunnan paras keksintö sitten suklaan, aamukahvin ja myötätunnon.

Joku saattaa väittää kirjallisuudenopiskelijan ja kovan luokan lukutoukan olevan puolueellinen antamaan tällaista lausuntoa, mutta miettikääpä hetki. Onko olemassa mitään muuta reppuun mahtuvaa asiaa, jonka avulla kykenet parhaassa tapauksessa yhdellä kertaa matkustamaan toiseen maailmaan, eläytymään ja tuntemaan empatiaa sekä oppimaan uusia asioita? Tuskin.

Minä luen jatkuvasti. Osittain sen takia, että opiskelen alaa, mutta eniten siksi, että rakastan kirjoja. Luen sekaisin faktaa ja fiktiota, runoja, satuja, romaaneja, näytelmiä, tutkimuksia, esseitä, sarjakuvia, novelleja ja uutisia. Ahmin sanoja aamiaiseksi ja pääruuaksi, pyörittelen niitä suussani kuin kallista viiniä. Osan tarinoista tatuoin tarkoin varjeltuun osaan aivojani, moni saa virrata vapaasti läpi tajunnan. Elän kertomuksista ja niiden tuottamista merkityksistä.

En usko, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä lukemisesta. On vain ihmisiä, jotka eivät joko ole tottuneet lukemaan tai joiden käsiin ei ole osunut oikeaa kirjaa. Suurimman osan kohdalla on varmasti kyse edellisten yhdistelmästä. Kuten mikä tahansa uusi asia, myös lukeminen vaatii opettelua. Voi tuntua vieraalta pysähtyä kirjan tai lukulaitteen äärelle ja tuijottaa tekstiä sen sijaan, että katselisi vaikkapa TV:n tai internetin multimediaalisia sisältöjä. Äänellä, kuvalla tai videolla ryyditetty teksti on näennäisesti virikkeellisempi ja helpommin omaksuttavissa, mutta uskaltaisin väittää, että oma mielikuvitus on kaiken mahtavan alkulähde.

Anna siis tekstille aikaa. Lue pienissä erissä ja vain sellaista, mitä tahdot. Maailmassa on miljoonia ja taas miljoonia kirjoja, eikä sinun kannata käyttää aikaasi sellaiseen, mikä ei sytytä. On täysin sallittavaa lukea Bridget Joneseja Dostojevskin sijaan tai vaihtaa Tuntematon sotilas salapoliisiromaaniin. Kirjojen kaanon, eli ne teokset, joita pidetään suurina klassikoina, on  sekin pelkkä inhimillinen rakennelma. Hyvän ja huonon tai korkean ja matalan kirjallisuuden raja on keksitty jaottelu, eikä sen pitäisi rajoittaa tai lannistaa keneään lukuintoa. Jos Seitsemän veljestä ei maistu, heitä se hiiteen ja nappaa jotain maukkaampaa ilman turhaa itsesi alentamista. Lukemisessa pitäisi olla ensisijaisesti kyse nautinnosta.

Nautinnon lisäksi kirjat kantavat mukanaan valtavaa potentiaalia. Lukutaitoinen, kirjaan tarttunut ihminen on tarttunut myös suureen mahdollisuuteen. Lukijalla on mahdollisuus löytää uusi maailma ja suhteuttaa siihen oma elinympäristönsä. Lukulamppu tarjoaa uuden valaistuksen, jossa katsella omaa todellisuutta. Toisaalta siihen samaan tuntemattomaan maailmaan on mahdollisuus upota ja sulkea ulos todellisuus. Kirjat ja kertomukset ovat turvallinen ja lohdullinen pakokeino. Jos lukijan silmät taas harppovat tietokirjan sivuilla, hän syventää tietojaan ja oppii uutta nimenomaan siitä maailmasta, jossa hän elää. Matemaattiset kaavat, historian tapahtumat, avaruuden mittasuhteet, sademetsien eliölajit ja sanaluokat – kaikki tuntemamme on muotoiltu sanoiksi ja painettu peräjälkeen kirjojen kansien väliin.

Maailmojen lisäksi kirjat tuovat lukijan elämään uusia ihmisiä kertomusten henkilöiden muodossa. Kyse ei kuitenkaan ole keistä tahansa uusista tuttavuuksista. Kirja nimittäin tarjoaa lukijalle mahdollisuuden kurkistaa henkilöiden mieliin, opetella tuntemaan heidät läpikotaisin. Koska lukija pääsee sisälle henkilöhahmon elämään niin toiminnan kuin ajatuksen ja emootioidenkin tasolla, kykenee hän reflektoimaan myös omaa olemistaan henkilöiden kautta. Kirjallisuus liikuttaa, pelottaa, ilahduttaa, surettaa – saa meidät tuntemaan. Tutkimustulosten mukaan etenkin fiktion lukeminen lisää empatiakykyä, mutta henkilökohtaisesti uskon, että mikä tahansa kertomus, joka avaa silmiä, tekee hyvää lukijan mielelle ja sielulle.

Minulle kirjojen ehkäpä suurin anti on kielen kauneus. On vaikea yrittää edes tehdä ymmärrettäväksi sitä latausta, jonka vain yksi oikeaan kohtaan, oikealla tavalla aseteltu sana voi kantaa. Joka kerta, kun luen, jaksan hämmästellä sitä, miten monitasoinen ja herkkä äidinkieleni on. Jo se, miten sana ääntyy suussa, kertoo paljon sen luonteesta, puhumattakaan siitä, miten laajalle sanan ja kertomuksen merkitykset voivat levitä. Kirjojen sivuilta löydän uusia vihjeitä ja suuntia, kauniita sanoja, tarinoita, kohtaloita ja aina vain ihmeellisempiä kokemuksia.

Ja mikä parasta, usein löydän sivuilta myös itseni.

Lisää kirjoittajalta Miten elämä lausutaan?/ Pinja Uotila

Ajatuksen anatomia eli miten ojentaa mielen mutkia

Mielesi on kullanarvoisin työkalusi. Opettele hallitsemaan sitä sen sijaan, että antaisit sen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.