Asiat tärkeysjärjestykseen

Jaksoin stressata monta vuotta siitä, kun kodissa oli sotkuista. Pitkään minulla oli uskomus, että vasta sitten, kun on siistiä, voin rentoutua. 

Viimeisen puolen vuoden aikana, olen oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, päästämään irti ja alkaa elämään!

Nimittäin silloin, kun perheessä on pieniä lapsia, siivousta olisi loputtomiin. Aikaa taas ei vaan ole millään kaikille tasapuolisesti: lapsille, omalle itselle, parisuhteelle…

Naiset käyttävät (yleensä) aika paljon enemmän aikaa kotitöihin kuin miehet. En edes viitsi ajatuksissani laskea, kuinka paljon itse olen käyttänyt. Aika paljon muutakin olisi voinut tehdä silläkin ajalla…

Nyt asiat ovat muuttuneet, eivät tietenkään ihan kivuitta. 

Kiitos mieheni loistavien valmennusmetodien muutama kuukausi takaperin, tajusin tämän mielessäni ja tunnekehossani olevan rajoittavan uskomuksen. Sen jälkeen olen alkanut harjoitella, muuttunut sokeaksi sotkulle ja ympäristölle, oppinut näkemään ja huomioimaan ensin puolisoni tai sen, mikä minulle toisi aidosti hyvän olon. Välillä toki tulee niitä tunteita: apua, mikä kaaos. Sitten pitää vaan lähteä. 

Picture

Parin viikon mökkireissulla lähdin usein kävelylenkille, kun vauvan sai ajoissa nukkumaan. Hetkelliset tauot olisivat kyllä paikallaan pitkin päivää, kun vauvan päikkäritkin on tosi lyhyet nykyään
Minulle siivoaminen ei ole rentouttavaa silloin, kun elämässä on muitakin paineita tai x-määrä kohteita, jotka vaativat paljon huomiota minulta. Olen kyllä tykännyt siivota, kun on kunnolla aikaa ja omaa tilaa. Usein silloin, kun olen jäänyt yksin koko päiväksi tai viikonlopuksi (sitä jälleen odotellessa..). En tiedä, johtuuko erityisherkkyyspiirteestä vai persoonastani (nro 4 enneagrammi), että suhtaudun tiettyihin asioihin aika tunnepitoisesti. Välillä voisi ottaa vaan rennosti, mutta helpommin sanottu kuin tehty. 

Sen olen kokenut, että otettuani tauon kaaoksesta; lähdettyäni pyöräilemään napit korvilla tai eristäydyttäni makuuhuoneeseen tietokoneen kanssa, sotku ei enää tunnu yhtään niin pahalta. Kun on saanut palautua, otettua yhteyden itseen, voi alkaa siivoamaan paremmalla mielin, omaan tahtiin. Eikä haittaa, vaikka sotkua ei saataisi kerralla valmiiksi (niin, ihme jos muutaman minuutin kestää lapsiperheessä koti siistinä..). 

Kun yhden asian on tajunnut ja sitä alkanut harjoittelemaan hyvin tuloksin, on aika siirtyä seuraavaan. Kehityksen kohteita elämässä kyllä nimittäin riittää, kun sille tielle lähtee! Eilen meillä oli jälleen antoisat keskustelut miehen kanssa. Tajusin, että tänä keväänä – vaikka paljon asiat ovat menneet taas parempaan suuntaan – tärkeysjärjestykseni on ollut: lapset, minä, parisuhde. Ja mieheni ei ole ollut ihan tyytyväinen, mutta sai vasta nyt sen puettua sanoiksi, vaikka hänellä itselläkään ei ole ollut parisuhde ensimmäisillä sijoilla. 

Olenkin miettinyt, että mikä tässä hommassa tökkii, kun tuntuu, että annan niin paljon ja siitä ei palkita. Epäilen, että tämä sama juttu on aika monessa perheessä, varsinkin jos on ihan pieniä lapsia. Lapset tulevat helposti ennen puolisoa ja tämä saattaa jatkua pitkälle, kun lapset ovat isoja ennen kuin tajutaan havahtua asiaan. Koska olen kokenut myös sen, millaiselta elämä tuntuu silloin, kun parisuhde on lasten edellä, haluan kehittyä jälleen ehdottomasti siihen suuntaan. Kun Jere oli pieni, juttu oli sama, lapsi tuli hetken aikaa ennen parisuhdetta, ennen kuin tajusin, että se oli se, joka siinä mättäsi. 

Koska olemme muuttaneet suuntaa jo aiemmin, osaamme sen tehdä varmasti uudelleen. Ei se ihan helpolla mene, mutta menee varmasti, kun asian tiedostaa. Mikä tahansa asia, johon keskitämme huomiomme ja meillä on sen suhteen selvä tavoite, vahvistuu ja kehittyy. Kun laittaa parisuhteen ennen lapsia, myös lapset voivat paremmin – kyse ei todellakaan ole siitä, että lapset jotenkin hylättäisiin tai että he saisivat vähemmän. Kyse ei ole myöskään ajasta, että lasten kanssa oltaisiin vähemmän kuin ennen. Kyse on siitä järjestyksestä ja siitä, miten se ilmenee sisältäsi. Tässä kirjoitukseni aiheesta Hidasta elämässä, kun olimme tehneet oivalluksia muutama vuosi sitten. 

Ja me haluamme kehittyä. Parhaiksi itseksemme, vaikka elämässä olisi aika paljon muuttujia, jotka sekoittavat pakkaa – tai ehkä juuri mahdollistavat sen. Kun halutaan synnyttää jotain uutta, siihen tarvitaan aina vastavoima. Meidän tapauksessa lapset ovat tuoneet sitä ihan mukavasti. Ihanat rakkaamme <3. Mieheni löysi oman elämäntehtävänsä Jeren vauvavuonna. Itse taas olen saanut oman elämäntehtäväni/työni hyvälle alulle viime päivinä, nyt kun ihana Lumikkimme on kohta jo 9kk. 

Vielä jokin aika sitten uskoin, että elämäntehtäväni- tai työni voi löytyä sitten, kun minulla on omaa aikaa, voin joogata, treenata, meditoida tms. Uskomukset ovat aika sinnikkäitä ja niitä on hyvä työstää. Kun aloin näkemään merkityksen joka hetkessä, myös kaaoksessa ja opin toimimaan toisin myös elämäntehtäväni alkoi selkeytyä!

En ehkä jokin aika sitten olisi uskonut, mutta pakko se on todeta:

Love this MESS!
Picture

Jo vauvan syntymästä meillä on miehen kanssa ollut diili, että itse hoidan pyykit ja lattian ja mies hoitaa keittiön sitten illalla yleensä ennen nukkumaanmenoa tai aikaisin seuraavana aamuna. Tämä toimii minulle, että keittiöön ei tarvitse koskea, koska en pidä keittiön siivoamisesta. Pitää vaan sietää sotkua, mutta harjoittelemalla oppii!
Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.