Arvostelun takana piilee viha ja häpeä

 

Kuinka usein sorrumme arvostelemaan muiden valintoja tai tekoja? Sanomme olevamme suvaitsevaisia ihmisiä kun emme ole maahanmuuttajia vastaan, hyväksymme homoavioliitot, muut uskotontokunnat sekä sukupuolileikkaukset. Olemme mielestämme hyvinkin suvaitsevaisia! Mielestäni tämä ei vielä kerro avoimesta hyväksyvästä suvaitsevaisuudesta paljonkaan. Todellinen suvaitsevuus tulee todenteolla esiin vasta kun kohtaamme naapurin, perheen, ystävien ja tuttavien mielipiteet ja olemuksen vailla arvostelun tarvetta, hyväksyvin ajatuksin.Luin erittäin hyvän kirjoituksen Nannalta liittyen arvosteluun, jota kohtaamme varsinkin toisten naisten osalta. Mama Lion- blogi on muutenkin täynnä hienosti kirjoitettua asiaa liittyen naiseuteen, lapsiin, parisuhteeseen ja universaaliin rakkauteen. Kannattaa siis ehdottomasti tsekata jos uudenlainen voimaannuttava naiseus kiinnostaa. Olen joutunut myös omalta osaltani kysymään ja miettimään arvostelua ja kritiikin antamista. Miksi syyllistää tai arvostella toista? Olen itse omien tekojeni ja sanojeni kautta yrittänyt ymmärtää, että miksi sen toisen tekeminen tai oleminen olisi itseltäni pois. Eikö ole mahtavaa että meitä on täällä monenlaista tallustelijaa ja kuka minä olen sanomaan, että sinun tapasi elää ja ajatella on väärin? Tai miltä sinun tulisi näyttää? Muiden hyväksyminen lähtee Itsensä hyväksynnän kautta, niin kuin Mama Lion hienosti myös kirjoittaa.

Arvostelua tapahtuu niin kasvotusten kuin selän takanakin. Tuttavapiirissäni on ihminen, joka hyvin usein kommentoi ulkönäköni tyyliin “onpa sulla isot reidet”, “sun tukkas on aika kauhea”, “nuo vaatteet ei sovi sulle yhtään”. Tämä kaikki tapahtuu sarkastisen huumorin nojalla mutta ei aina. Vielä viisi, puhumattakaan kymmenen vuotta sitten olisin ottanut kommentit äärimmäisen loukkaavana ja olisin ajatellut että minussa on oikeasti jotain vikaa ja olen todella epäviehättävä. Itsetuntoni oli hataralla pohjalla ja vihastuin helposti arvostelijoilleni. Muiden ulkonäköäni koskevat mielipiteet satuttivat syvästi! Onneksi nykyään tiedän olevani niin paljon muutakin kuin vain pelkkä ulkokuoreni, joka muutenkin muuttuu koko ajan. Itsetuntoni ei ole sidottu reisiini, vaatteisiini tai yleensä ulkonäkööni. Voin jättää kommentoijan kommentit omaan arvoonsa, koska tiedän että sanat eivät ole edes minulle tarkoitettuja, vaan ihmisen itsensä kokemus omasta olemuksestaan. Yleensä arvostelijoilla ja sarkastisilla ihmisillä ei ole omissa nahoissaan kauhean hyvä elää. He näkevät muissa ihmisissä olevan ongelman, joka heidän tulisi kohdata itsessään. Pinnan alla on syvää kohtaamatonta vihaa, häpeää ja ehkä myös kateutta.

Picture

Viisaan naisen sanoja “Tee sitä mitä tunnet sydämmessäsi oikeaksi, joka tapauksessa sua kritisoidaan!
(vapaa suomennos)Useampi meistä ei kuule arvostelua kasvokkain vaan se tapahtuu hyvin usein, ainakin naisilla, selän takana. Monesti emme sano päin näköä asioita, vaan odotamme että sopiva saman näkökannan omaava ihminen tulee kohdalle ja hänen kanssamme voimme arvostella toisen tekemisiä ja olemusta. Tosi usein emme edes tunne arvostelun kohdetta henkilökohtaisesti. Olen joskus itse kysynyt arvostelijalta, että onko asia oikeasti noin vai näkisikö arvosteltava asian toisin? Usein negatiivinen arvostelija ei kuitenkaan ole valmis ottamaan kuulemaansa vastaan, vaan hän kokee että olet häntä vastaan kun et ole samaa mieltä. Negatiivinen kritiikki kantautuu aika usein jotakin kautta arvosteltavan korviin ja se ei todellakaan tunnu hyvälle. Arvostelija voi kuitenkin nanosekunnin ajan tuntea itsensä paremmaksi ja mahtavammaksi, mutta loppupeleissä se on kuin kusisi omaan pesäänsä. Negatiiviset ajatukset vetävät sitä samaa puoleensa eli negatiivisuutta. Harvoin sitä tulee kuitenkaan miettineeksi miltä toisesta saattaa tuntua jos hän kuulisi nämä jutut, todellinen empatiakyky on näinä päivinä harvinaista. Miksi kuluttaa aikaansa toisten ihmisten alistamiseen kun voisi olla joka päivä parempi versio itsestään? 

Palautteen sanominen on mielestäni täysin eri asia verrattuna edelliseen. Palaute voi olla negatiivista ja positiivista, kumpikin varmasti kehittää ja vie eteenpäin. Kritiikin voi sano myös hyvällä tavalla, jolloin kuulija ei tule alistetuksi ja koe olevansa huono ihminen tai kaikissa tekemissään asioissa huono. Palauttetta/kritiikiä olisi opittava antamaan niin, ettei henkilöä itseään arvosteltaisi, vaan palaute olisi juurikin hänen tekemisiään kohtaan. Palaute ei saisi mennä henkilökohtaiselle tasolla, silloin siitä syntyy vaan vastusta, eikä varmasti aiheeseen tule muutosta. Itselläni on kehittymisen paikka etenkin tässä asiassa. Parisuhteessa elävät varmasti tietävät, että hyvillä mielin kannustavasti annettu palaute saa asioita oikeasti muuttumaan, kun vihaisella syyttävällä tavalla annettu palaute saa toisessa vain vastustuksen päälle.

Tunneäly ja empatiakyky ovat opeteltavissa olevia asioita. Ensin tosin pitää lähteä työstämään ja kuuntelemaan itseään, että nämä kyvyt saisi käytäntöön. Vain elämää- sarjassa oli viime vuonna laulelemassa Jukka-Poika. En muista paljoakaan kyseisestä sarjasta mutta kun Jukka-Poika kertoi naamaperuslukemilla olevansa kateellinen ihminen, syöpyi se mieleni sopukoihin lujasti. Vau, harvoin kuulee noin rehellistä tekstiä ja vielä televisiossa! Ihmiset eivät mielellään puhu “heikkouksistaan”, jotka kylläkin muuttuvat vahvuuksiksi sitä myötä kun ne piirteet itsestään tunnistaa. Kun kiellämme jotakin puolta itsessämme, se vain vahvistuu ja asiaan tulee käytettyä hyvin paljon energiaa. Kun hyväksyy itsessään kaikki tunteet, ne negatiivisetkin, alkaa oikea vapautuminen ja hyväksyntä saada elämässä sijan. Kun olemme hyväksyneet aidosti itsemme, voimme vasta hyväksyä toisemme. Arvostelulle ja oman egon pönkittämiselle ei ole enää tarvetta, koska olet aivan riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Joudun taas toteamaan että itsekin välillä huomaan sortuvani arvostelemiseen mutta yritän olla tietoinen tämänkin asian kohdalla. Hyväksyn koko ajan täydellisemmin itseni ja varjoni, joten enää minulla ei ole samanlaista tarvetta saada muuta maailmaa muuttumaan tai näkemään asioita samallalailla kuin itse. Toki pienet väittelyt on aina silloin tällöin paikoillaan 😉

Huomio!
Lifecentrellä järjestetään vihan tunnistamista- ja vapauttatamista käsittelevä viikonloppu 25.-26.10. Suosittelen lämpimästi tätä edullista kurssia kaikille, jotka haluaivat päästä käsiksi epämiellytäviin tuntemuksiinsa ja jopa vapauttamaan ne. Lisää aiheesta täältä.

Picture

Kaikille teille vahvoille naisille. Tukekaamme toisiamme olemaan parempi versio itsestämme <3
Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.