Antamisen iloa – kokemuksia tukiperheenä toimimisesta

Halusin kirjoittaa tukiperheenä toimimisesta, jos vaikka joku saisi inspiraation samaiseen asiaan nyt tai myöhemmin. Olemme toimineet tukiperheenä noin 2-vuotiaalle tytölle kohta puolen vuoden ajan. Tukiperhetoimintaan hakeuduimme jo vajaa vuosi sitten ja haastatteluissa ja papereiden pyörittelyssä meni siis ensimmäiset puoli vuotta. 
Picture

Miksi halusimme tukiperheeksi? Itsellä ajatus tukiperheeksi ryhtymisestä nousi oman lapsen syntymävuonna parisen vuotta sitten. Ajattelin, että heti kun itsellä on resursseja ja jos omia lapsia ei heti ole tulossa lisää, niin autamme muita lapsiperheitä jollain tapaa konkreettisesti. Pystyin samaistumaan siihen, millaista on, kun voimia ei vain ole. Ja siihen, kun tarvitsisi apua, mutta ei jaksa sitä hakea. Olen myös viime aikoina saanut vahvan tunteen siitä, että maailmaan tulevat lapsisielut tarvitsevat ehkä eniten apua meistä kaikista. Se, minkälaiset eväät he saavat alkutaipaleellansa, merkitsee paljon. Ymmärrän toki, että apua tarvitsevia ei voi luokitella vaan kaikki ovat yhtä tärkeitä. Omassa tapauksessa se kohderyhmä kolahti vaan eniten ja jokaisella pitääkin olla se ”oma ryhmänsä”. 

Silmiini osui muutamaankin kertaan parin vuoden aikana mainos, jossa sanottiin jotain tämäntapaista:”jo yksi viikonloppu voi muuttaa pienen elämän” ja se kolahti. Yksi viikonloppu kuukaudessa tuntui meille täysin mahdolliselta ja oli jotenkin vähintä, mitä olisi voinut tehdä asialle. Sosiaalityöntekijät, jotka haastattelivat meitä totesivat, että teistä huokuu halu auttaa. Juttelimme asiasta jälkikäteen ja mietimme, että eikö auttaminen ole ihmiselle hyvin luonnollista etenkin silloin, kun ihminen itse voi hyvin tai tai ainakin riittävän hyvin? Tukiperheeksi ryhtyminen tarkoitti sitä, että tekisimme jotain hyvää ensimmäistä kertaa koko kolmihenkisenä perheenä. Arvailimme, että luvassa olisi läsnäolon opettelua uudessa tilanteessa, jonkin verran enemmän haasteita kuin yhden lapsen kanssa, antoisaa yhdessäoloa, kasvua ja taas laajemman näkökulman saamista asioihin. 

Picture

Millaisia kokemuksia sitten olemme saaneet? Tukiperhe saa hakemuksessaan määritellä muutamia seikkoja lapseen ja hänen perhetaustoihinsa liittyen; mm. lapsen iän, mahdolliset sairaudet ja muut poikkeavuudet sekä perheen mahdolliset ongelmat. En lähde tässä määrittelemään tarkemmin, millaiset hakukriteerit me laitoimme, mutta yllätyimme kyllä todella positiivisesti siitä minkälainen tyttö ja perhe meille päätyi. Oli asialla sitten enkelit tai energiat, niin saimme perheen, joka ylitti kyllä kaikki odotuksemme helppoudellaan ja sujuvalla yhteistyöllään. Lisäksi meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita – muitakin kuin lähes samanikäiset lapsemme. Tyttö on juossut viimeisinä kertoina halaamaan meidät nähdessään ja jutellut meistä äidilleen taukoviikkoina. Meistä tuntuu jo, että tyttö on olennainen osa perhettämme, vaikka ei jokapäiväisessä arjessa olekaan mukana. Poikamme Jerekin odottaa aina innolla näitä yhteisiä viikonloppujamme. 

Toimimme tukiperheenä yhden viikonlopun kuukaudessa. Ensimmäiset kuukaudet menivät pehmeällä laskulla eli tyttö oli meillä kaksi päivää ja yhden yön. Viime kuussa hän oli ensimmäistä kertaa kaksi yötä ja kolme päivää, olimme Särkänniemessä ja monta kertaa uimarannalla ja nautimme kovasti. Yötkin meni todella hyvin ja tästä lähtien hän on meillä kokonaisen viikonlopun, perjantai-aamusta sunnuntai-iltaan. Saamme joka päivältä kulukorvaukset ja pienen palkkion. Omasta pussista ei kuluja mene, päinvastoin. Tili jää reilusti plussan puolelle monelta kantilta katsottuna. 

Parasta, mitä tukiperheenä toimimisesta on seurannut on se, että olemme perheenä ehkä eniten läsnä niinä päivinä, kun tyttö on meillä. Osittain se tietenkin johtuu siitä, että koko perhe on fyysisestikin läsnä – kumpikaan vanhempi ei yhtäkkiä lähde omiin menoihinsa tai uppoudu tietokoneelle. On varsinaista laatuaikaa viettää pitkiä päiviä yhdessä, tehdä arkisia asioita (mikä mielestäni on elämässä se juttu) ja seurata lasten leikkejä, joista riemua ei puutu, vaikka molemmat kyllä ilmaisee omaakin tahtoa nykyään ihan kiitettävästi. Meillä ei miehen kanssa tule kinastelua siitä, kumpi pesee tai nukuttaa pojan, sillä molemmilla on omat hoidokkinsa. On hauskaa lähteä lenkille, kun molemmilla omat vaunut. Tyttö varmaan tasapainottaa tätä sukupuolijakaumaa ja energiaakin täällä sopivasti. Jere on kuitenkin melko aktiivinen ja touhukas ”pikkuäijä”. 

Picture

Tukiperheen toivotaan sitoutuvan tukiperhesuhteeseen vähintään vuodeksi. Toki suhteen saa irtisanoa milloin haluaa, elämäntilanteet kun voivat yllättäen muuttua puolin toisin. Toivon nyt, että saisin olla mukana tytön elämässä pitkälle ja seurata hänen kehitystään jopa aikuisikään. Meillä on käynyt onni, että olemme välttyneet ainakin toistaiseksi minkäänlaisilta haasteilta tämän toiminnan suhteen. Varmasti tukiperheinä toimivilla on monenmoisia kokemuksia aiheesta, eikä aina niitä mukavimpia. Uskomme, että elämä antaa aina sen, mitä tarvitsemme ja tässä vaiheessa kyllä ainakin meille kelpaa hieman helpompikin elämä – ainakin tässä asiassa.  

Suosittelen lämpimästi tukiperheeksi ryhtymistä. Ainut negatiivinen asia tästä prosessista, jos nyt jotain pitää miettimällä miettiä, on sosiaalitoimen byrokraattisuus, hitaus, kankeus ja ylivarovaisuus tiettyjen seikkojen suhteen. Mutta tällä hetkellä pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että avun tarvitsijoilla ja sitä tarjoavilla on tällainen mahdollisuus löytää toisensa – nykypäivänä kun se ei vielä tapahdu luonnollisemmalla ja helpommalla tavalla. 

Lisätietoa kiinnostuneille Tampereen seudulla:
Luotsin info-ilta tukiperhe- ja sijaisperhetoiminnasta Sarviksen luentosalissa Hatanpäänkatu 3 F, 1. krs keskiviikkona 17.9.2014 klo 17.30-19.00. Tule kuulemaan, kyselemään ja keskustelemaan sijais- ja tukiperheistä, ammatillisista sijaisperheistä, perhehoitajan sijaisena toimimisesta. Monenlaisia perheitä tarvitaan! 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta! Minulla on työkokemusta ennaltaehkäisevästä lastensuojelusta ja olen itse nähnyt, kuinka suuri tarve tukiperheille on. Niistä on huutava pula ja olisi mahtavaa, jos paljon enemmän perheitä ryhtyisi siihen hommaan. Itsekin voisin asiaa nyt miettiä, kun siirryin eri tyyppiseen työhön ja nyt olisi voimavaroja myös tukiperhetoimintaankin.

  • Kiitos kommentista! Unohdinkin tuohon mainita että tosiaan Treella 250 lasta jonottaa tukiperhettä (tilanne keväällä) ja monet lapset ovat ainakin vuoden jonossa. Apu on siis enemmän kuin tarpeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.