Ajatuksen anatomia eli miten ojentaa mielen mutkia

Mielesi on kullanarvoisin työkalusi. Opettele hallitsemaan sitä sen sijaan, että antaisit sen hallita sinua.

Olen oppinut kantapään kautta, etteivät omat ajatukset ja mieli ole aina huomion arvoisia, ja että toisinaan ne saattavat jopa liittoutua kantajaansa vastaan. Omistajansa kanssa nokikkain oleva mieli juonittelee ja valehtelee, tarttuu epäolennaisuuksiin ja keinotekoisiin rakennelmiin ja kaiken sen seurauksena aiheuttaa pahaa mieltä ja oloa. Mieli on hyvä renki, mutta kertakaikkisen onneton isäntä.

Kantapää, josta nyt puhun, on ankara matkaseuralaiseni syömishäiriö, jonka onneksi olen saanut nitistettyä lähes olemattomiin. Kun olin kipeimmilläni, olin täysin ajatusteni vietävänä. ”En voi, en saa, mun täytyy”, olivat mieleni minulle tuputtamia ajatuksenalkuja, joihin uskoin niin silmittömästi, että lopulta elämäni oli pelkkää pakkoa ja kieltoa. Psyykkinen ja fyysinen tilani oli niin ahdas, että kutistuin itsekin. Olin jatkuvasti aivan liian vähän, en koskaan tarpeeksi.

Riittämättömyyden tunnetta seurasi ahdistus ja masennus, katkeamaton alakulo ja itseinho. Toisin kuin ajatukset, tunne on aina tosi. Et voi – ainakaan itsellesi – esittää tuntevasi jotain, mitä et oikeasti tunne. Niinpä niin, mieli tuottaa valheellisen ajatuksen, jota seuraa aito tunne. Aito emootio puolestaan on omiaan heittämään bensaa jo valmiiksi inhottavasti poltteleviin mielen liekkeihin. Oravanpyörä oli valmis. Edelleenkin saan tehdä valtavasti töitä, etten tipahtaisi saman pyörän nieluun.

Mielesi uskoo kaiken mitä sille kerrot. Ruoki sitä uskolla. Ruoki sitä totuudella. Ruoki sitä rakkaudella.

Miten sitten onnistuin saamaan ajatukseni hallintaan ja miten palautan kurin nykyään, jos mieli on vähällä lähteä kysymättä karkuteille? Ensimmäinen askel on erottaa tunne ja ajatus toisistaan. Ajatus on ennen tunnetta, syy siihen, miksi tietty emootio herää minussa henkiin. Siispä kun tunnen itseinhoa tai ahdistusta, pyrin kelaamaan pari kohtausta taaksepäin. Mikä sai minut tuntemaan näin? Yleensä vastaus löytyy peilikuvasta tai lautaselta ja ajatus kimpoilee väliä ”Olen lihava.” ja ”Söin liikaa.”

Nykyään pelkkä tunteen ja ajatuksen tunnistaminen ja erottaminen useimmiten riittää. Olen saanut otteen mielestäni ennen kuin se on ehtinyt laukata kauas ulottumattomiini. Ja kun langanpäät ovat jälleen omissa käsissäni, voin rauhassa avata solmut ja kertoa mielelleni, että sen tämänkertaiset tarinat ovat täyttä hölynpölyä. Sen jälkeen voin istuttaa mieleeni jotain armotonta itsekritiikkiä hedelmällisempää.

Toisinaan mieli tahtoo kuitenkin painia tosissaan  ja joudun tekemään normaalia enemmän töitä saadakseni sen hallintaan. Kun ajatus itsepintaisesti väittää olevansa totta eikä tahdo päästä irti tunteesta, voi itseltään kysyä: ”Mitä tämä ajatus minulle antaa?” Jos vastaukseen ei sisälly muuta kuin synkkiä ja satuttavia tuntemuksia, on mielelle helpompi näyttää, ettei sen toiminta palvele. Jos ajatus ei edistä, paranna, rohkaise, kuljeta, lohduta, rakenna tai rakasta, vaan tuhoaa ja kahlitsee, ei se voi olla tottakaan. Totuus on uutta luova, lempeä voima.

Mieli voi olla myös ihanien, totuutta syleilevien ajatusten tehtailija. Lähtisitkö kanssani kokeilemaan, miltä sellainen mieli tuntuu? Projekti ei välttämättä ole helppo, mutta lupaan: vaiva maksaa itsensä miljoonakertaisesti takaisin. Seuraavan kerran, kun valheelliset, kutistavat ajatukset pääsevät niskan päälle, palauta mieleen rakkaimmat unelmasi ja motiivit niiden takana. Unelmat kirkkaana mielessä pyyhi yksi haitallinen ajatus kerrallaan mielestäsi ja rakenna tilalle jotain, mikä auttaa sinua kulkemaan haaveidesi suuntaan.

Minä riitän. Minä kykenen. Minä olen kaunis. Minä olen oikealla tiellä. Kaikki on hyvin tässä hetkessä. 

Huomaatko? Hetkessä olet istuttanut mieleesi totuuden jyviä, jotka hyvällä huolenpidolla versovat toteutuneiksi unelmiksi.

Lisää kirjoittajalta Miten elämä lausutaan?/ Pinja Uotila

Ajatuksen anatomia eli miten ojentaa mielen mutkia

Mielesi on kullanarvoisin työkalusi. Opettele hallitsemaan sitä sen sijaan, että antaisit sen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.