Äitipelin hurmassa

 

Kirjojen lukeminen on itselleni luontaista. Pystyn uppoutumaan todella pitkäksi aikaa hyvän kirjan saloihin, se ominaispiirre on ollut itselläni lapsesta saakka. Muistan kuinka n. 12-vuotiaana uppuiduin saunaan Tuulen viemää- kirjan kanssa niin pitkäksi aikaa, että alkoi tulla huono olo. Kyllä, kirjoja voi lukea saunassakin vaikka ne eivät siitä pidä! Nyt kun sain Tara Langen Äitipeli- kirjan käteeni, luin sen läpi kahdessa päivässä. Kirjojen lukeminen kahden lapsen kanssa ei ole ihan niin yksinkertaista puuhaa, mutta kun lukemisen flowhun pääsee kiinni, niin ihmeellisesti alkaa löytymään rakoja sieltä sun täältä, missä kirjan voi käsiinsä ottaa.

Äitipeli- selviydy voittajana on siis kirja, jonka kolmen lapsen äiti Tara Lange on kirjoittanut. Olen muutaman vuoden seuraillut Taran tekemisiä tällä äitiyden, synnytyksen ja naiseuden kentällä ja hän on ollut monella tapaa esikuvani näissä tärkeissä asioissa. Hän kirjoittaa tällä hetkellä suosittua blogia Hidasta elämää- sivustolla ja pyörittää omaa yristystään Babyjoyta, joka voimaannuttaa äitejä ja naiseja erilaisin työkaluin. Osasin odottaa kirjalta paljon, sillä pystyn samaistumaan hänen elämänfilosofiaansa täysin.

Se lisääntyy, mihin keskityt. Keskity siis hyvään.

Picture

Ihana Tara, minä ja Christoffer Weiss David Wolfen luennolla puolitoista vuotta sitten.Mielestäni kirjan voi lukea kaikki vaikka ei olisikaan äiti, sillä se pitää sisällään niin mahtavaa elämänfilosofiaa, psykologiaa ja ihmistuntemusta. Teksti on erittäin hauskasti kirjoitettu ja mukaansatempaava mutta silti siitä huomaa, että taustalla on erittäin paljon luettua, opittua ja kokemuksellista viisautta.

Kirja ei ole kasvatusopus vaan kaikki pohjautuu siihen, että äiti alkaa tunnistamaan itsessään piilossa olevat tunnelukot sekä sydämen äänen, ns. sielun ohjauksen. Se puolestaan ohjaa äitiä oikeammaksi versioksi itsestään ja sitä mukaan myös lapsilleen paremmaksi tiennäyttäjäksi. Lukijan sydäntä avataan sivusivulta ja välillä kolahtaa kunnolla ja sillon lukija tietää, että nyt on löytynyt itsestä kohta jota kannattaa tarkastella syvällisemmin. Lukijan, joka kirjaan tarttuu, täytyy olla jollakin tasolla valmis aukenemiselle ja totuudelle, muuten se saattaa olla liian “rankkaa” luettavaa.

​Kirjassa on aivan loistavia tehtäviä sekä kuvauksia erilaisista persoonallisuuksista/teorioista, joilla voit syventää itse- sekä myös lapsesi tuntemusta. Itsetuntemuksen lisääminen erilaisten testien avulla on varsinkin laajenemisen alkutaipaleella erittäin tärkeää. Persoonatyyppien avulla ymmärrys myös muuta maailmaa kohtaan laajenee.

Tässä muutama esimerkki kirjan persoonatyyppi jaoitteluista

Mikä luonnonrytmi olet?
Jaottelu tapahtuu siten että on talvi, kevät, kesä, intiaanikesä ja syksy ihmisiä persoonaltaan. Noiden avulla pystyy karkeasti myös jaoittelemaan millainen olet korkeissa ja matalissa energioissa ja mitä tapahtuu kun olet tasapainossa.
Esimerkki itse olen selkeästi
kevät tyyppi 
Korkeissa energioissa
Taimi joka puskee ylös, rytmi on mahdoton pysäyttää, itsepintainen, ottaa voimakkaasti kantaa asioihin, vahvoja näkemyksiä, innostaa toisia, näkee totuuden, puhe iskevää ja nopeaa, kuten kävelykin etc.
Matalissa energioissa
itseluottamus saattaa muuttua ylimielisyydeksi, jämäkkyys voi olla joustamatonta mukavuudenhalua, turhautuu muiden uskomuksista ja toiminnasta
Tasapaino
Kypsyessään kevään viha muuttuu viisaaksi ja terveeksi määrätietoisuudeksi

Oliverista en vielä osaa ihan selkeästi sanoa mikä rytmi hän on, mutta veikkaan, että hän on kevät kanssa. Mieheni Jaska on selkeästi syksy eli vastakohtani. Tara kertoo, että vastakohdat ovat hyvin yleisiä parisuhteissa.

Kirjasta löytyy myös kuvaukset kymmenestä erilaisesta äiti- tyypistä,  joita toteutamme egosta käsin. Äiti-tyyppien kuvaukset voivat olla kivuliasta luettavaa, sillä  ne saattavat kuvata meitä inhottavankin tarkasti varsinkin ollessamme stressaantuneessa tilassa.

Itseni löysin kaikkein selkeimmin Duracell-äiti tyypistä. Alla muutama lause tästä äiti- tyypistä, niin pääset perille mitä on odottettavissa ehkä, jos tartut kirjaan!

“Olet pupu joka pärjää. Et ikinä tarvitse kenenkään apua, patterisi kestävät ja kestävät. Sinusta käytetään sanoja supermutsi ja käsittämätön tehopakkaus. Luettelet muille , mitä kaikkea olet saanut aikaan janoten tunnustusta mutta myös hieman sääliä, sillä olet hukkua arvostuksen puutteeseen. Käyt töissä vaikka olet kipeä, sillä olet korvaamaton. Olet yleensä esimies, joka hoitaa kaikkien työt, sillä hoidat kaiken nopeammin paremmin ja tehokkaamin kuin kukaan muu. Kutsut miestäsi yhdeksi lapseksesi. Hänelle ei jää mitään tekemistä kun olet jo ehtinyt tehdä kaiken.”

Auts, osui ja upposi =D

Intuitio on taito, ja kaikkia pelitaitoja voi harjoitella.

Picture

Kuva Äitipeli- kirjastaKirja on  kokonaisuudessaan kuin henkinen opetus. Maailmankaikkeutta Tara kutsuu hienosti Makeksi ja egoa hiireksi, joka nakertaa, hyppii ja vie sinua helposti väärään suuntaan. Sielu on kuin kissa, joka rauhallisesti katselee hiiren poukkoilua ja juoksemista rakkaudellisin silmin. Kun hiiri eli ego on tarpeeksi väsynyt, niin kissa eli sielu pääsee näyttämään meille sen, mitä me oikeasti tarvitsemme ja kaipaamme. Silloin elämä muuttuu helpommaksi ja tulemme oikeasti myös paremmiksi äideiksi. Tämä ei ole kuitenkaan helppoa tässä äitipelissä vaan meidän on tehtävä töitä itsemme ja siten myös lastemme eteen. Tunnelukot ovat syvällä ja käyttäydymme kasvattajinakin niiden mukaan jos emme ole niistä tietoisia.

Niin äidit kuin lapsetkin ovat erilaisia ja mitään selkeää kasvatuksellista ohjetta ei kannata seurata. Jokaisen lapsen kanssa saamme ne opetukset, jotka lapsen sielu on valinnut hänen tielleen. Mielestäni Tara avaa oman kokemuksen kautta kirjassa loistavasti juuri sen, että lapset ovat todellakin parhaita kasvattajia, jos vain annamme heille siihen mahdollisuuden. Paras äiti on onnellinen äiti ja lapset tämän tietävät intuitiivisesti. On siis enemmänkin kyse äidin kasvamisesta kuin lapsen. Lapsilla on oma polku kuljettavanaan ja juuri aukioleva rakastava äiti voi antaa omalle lapselleen juuret, joilla lähteä rakentamaan kestävää pohjaa omalle matkalleen.

Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen sen uskoa ja toivoa antava vaikutus. Kaikki on mahdollista, mutta itse määrittelemme tämän äitipelin annin sellaiseksi kuin me sen haluamme. Itse ainakin haluan mieluummin arjen olevan antoisaa, taianomaista ja rakkauden täyteistä kuin ankeaa riitelyä ja pahaa mieltä. Sen takia olenkin valmis tekemään juuri töitä itseni kanssa. Keskeneräinen olen niin äitinä kuin monessa muussakin roolissa, mutta onneksi on aina varaa laajentua ja kasvaa.

Tässä vain pieni pintaraapaisu kirjan sisällöstä. Suosittelen ottamaan itse selvää kirjasta ja lähtemään mukaan satumaiselle matkalle!

<3:lla
Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus/ Elina Ojaniemi

Millainen kokemus jäi auratulkinnasta?

Pidän erilaisia hoitomuotoja erittäin tärkeänä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Itse haluan...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.