Äitipeli – se ei pelaa, joka pelkää

Sain Basam Booksilta tutustuttavaksi uutuuskirja Äitipelin, jonka kirjoittaja, “joutilaan ja luonnollisen vanhemmuuden vankka kannattaja” Tara Lange on minulle tuttu ennestään hyvistä blogiteksteistään mm.Hidasta elämää -sivuilla. Odotin kirjaa innolla ja kun sain kirjan käteeni, oli se kolmessa päivässä luettu. Äitipeli ei siis tuottanut pettymystä vaan imaisi mukaansa, sen verran koukuttava ote Taralla on kirjoittamisessa ja tarinoiden kertomisessa. ​
Picture

Mikä ihmeen Äitipeli, ovat monet tuttuni ihmetelleet. Itsellä oli aavistus, mitä tämä peli voisi olla, sen verran on tässä äitinä on tullut jo pelailtua, vaikka Taralla siitä kokemusta onkin enemmän. Äitipeli kertoo siitä, kuinka pelaamalla korttinsa oikein, voimme “selvitä hengissä” vauva- ja lapsiajasta ja löytää myös syvän onnellisuuden ja tasapainon äitinä ja naisena olemisesta sekä parisuhteesta. Nimittäin toinen vaihtoehto, melko yleinen, on hukata itsensä ja mennä marttyyriuden oravanpyörään, jossa jatkuvasti syytetään muita omasta pahasta olosta. Kirja antaa hienossa paketissa paljon toivoa, tarinoita, oivalluksia, tehtäviä siihen, kuinka omassa pelipakassa pidetään oikeita kortteja, kuinka valita kahdesta vastakkaisesta ajatuksesta se oikea ja kuinka vahvistaa sisäistä ääntämme äitinä ja naisena. 

Itselleni Äitipeli oli täynnä tuttua asiaa, mutta sain siitä kuitenkin paljon täydennystä ja vahvistusta omiin ajatuksiin. Tara on todella laittanut itsensä peliin ja kertoi upean avoimesti, rehellisesti ja välillä hauskan kärkkäästikin omasta Äitipelistään; mistä ollaan lähdetty ja mihin tultu. Marttyyrivuodet olivat tuttuja ja vasta kolmas lapsi repi hänet tai kirjan terminologiaa käyttäen egon sen verran pirstaleiksi, että aito, oma itse saattoi vihdoin paljastua. Kirja antaakin paljon näkemystä siihen, kuinka tunnistaa ja erottaa rajoittava mieli tai ego ja kuinka vapautua sielumme ohjaukseen ja täten löytää henkinen ymmärrys elää tätä elämää. Nimittäin kun löydämme henkisen ohjauksen itsestämme – tai kun avaudumme pidettyämme muuria tai suojakuorta tiukasti aiemmin yllämme  – niin elämä todella muuttuu. Kaikki opit menevät uusiksi ja voimme nähdä opettajamme ihan kaikissa, eikä vähiten lapsissamme tai puolisossamme. Samalla perhe-elämä muuttuu rennoksi, jos ennen se on ollut jotain muuta. 

Elämme systeemissä, jossa suuri osa äideistä suorittaa tai toteuttaa äitiyttä ulkoapäin ohjattuna; tekee niinkuin neuvola, lääkärit tai muut auktoriteetit sanoo. Lisäksi toteutamme omien vanhempiemme vanhentuneita kasvatus- ja parisuhdemalleja, tietoisesti tai tiedostamatta. Tiedätkö, että lapsia ei oikeastaan kannata kasvattamalla kasvattaa vaan monesti kannattaisi laittaa “itsensä pois pelistä” ja antaa lapsen “olla rauhassa”. Rauhassa olo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapselle lyödään ipadi käteen vaan kun arvot ovat perheessä kohdallaan, elämä on sujuvaa eikä jatkuvaa taistelutannerta. Lasta myös kannattaa kehua, eikä leimata “mahdottomaksi, tuhmaksi, hölmöksi, pullukaksi” jne. Lapsi nimittäin uskoo, mitä hänestä sanotaan – vielä pitkään aikuisena. Kannattaa vahvistaa positiivista minäkuvaa, ainakin meidän perheessä kehun lapsiani monta kertaa päivässä, vaikka heidän teoissan ei varsinaisesti olisikaan kehun aihetta. 

Jos myös maltamme pysähtyä kuulemaan, voimme todeta, että lasten viisaus ja intuitio on heillä luonnostaan ja he tietävät aika paljon enemmän kuin me ohjelmoidut vanhemmat, mikä heille on hyväksi. Harvoin kuitenkaan annamme heille mahdollisuutta oman sisäisen äänen kuulemiseen, vaan syötämme heille valmiita totuuksia, tarinoita, uskomuksia ja makuja elämästä – ensimmäisestä steriloidusta lastenruokapurkista lähtien. Tara työssään ja kirjassa auttaa äitejä löytämään sisäisen, kadotetun äänen ja järkevät, tätä aikaa palvelevat kasvatus – tai enemmänkin lasten ohjaustavat. Täten monet äidit ovat vapautuneet olemaan rennompia ja intuitiivisempia äitejä ja naisia  ja näin perhe-elämä paranee monella tapaa. Pelko ja suorittaminen katoaa. 

Tara tekee oikeaa duunia äitiysteeman ympärillä, sen verran aitous ja kokemus paistaa hänestä monella tavalla. Mielestäni kokemus onkin a ja o näistä asioista puhuttaessa, koska ilman kokemusta vain toistamme opittuja fraaseja tai luulemme tietävämme jotain, mitä emme todella tiedä. Minullekkin ehdotettiin toisen kirjan tekemistä lapsi/äitiysaiheesta samana vuonna, kun oma esikoiskirjani ilmestyi. Harkitsin kyllä asiaa, mutta tunsin olevani vielä kesken asian suhteen. Onneksi luovuin ajatuksesta, koska toisen kirjan tekeminen silloin kun lapsi oli ihan pieni olisi varmasti estänyt minua nauttimasta äitiydestä ja ammentamasta näitä suurenmoisia oppeja, mitä nyt olen saanut. Totesinkin kirjaa lukiessani, että minulla on ihan eri pakka tässä Äitipelissä nyt kuin esikoisen kanssa. Esikoisen kanssa pakka oli hujan hajan eikä ollut hajuakaan pelisäännöistä. Nyt minulla on jo paljon hyviä kortteja ja sääntöjä, joilla pelata. Pelaaminen tuntuu erittäin antoisalta juuri nyt. 

Kiinnostavin osuus kirjasta itselleni oli maskuliini- ja feminiinienergioiden osuus, jotka ovat tuttuja teemoja täällä blogissakin. Kirjassa oli hyvä kysymys, että kumpi sinulle on tärkeämpää; oman mission toteuttaminen vai perhe ja ihmiset. Edellinen vahvistaa maskuliinista puoltamme (itsenäinen, erillinen muista) kun taas jälkimmäinen feminiinistä (yhteys). Viime vuodet olen todella antautunut äitiydelle, laittanut yhteyden tarpeistani etusijalle ja oppinut vahvistamaan omaa feminiinienergiaa. Mies on saanut täten mahdollisuuden vahvistua maskuliinisuudessaan ja tehdä uraa. Itse sain tarpeeksi maskuliinisuutta ja oman mission toteuttamista kirjani valmistumiseen asti. Sen jälkeen piti tapahtua jotain ihan muuta, eikä shifti ollutkaan ihan yksinkertainen. Kiitos näiden saamiemme oppien, mies on ihan huikea parisuhdevalmentaja:). Ja tämä ei tarkoita, että jäisin kotiin loppuelämäkseni. 

Summa summarum, Äitipeli on nerokkaasti toteutettu, se ei todellakaan ole tylsää luettavaa! Myös visuaalinen puoli on erittäin onnistunut ja tästä on hyvä muiden (ehkä myös itseni jossain kohti) ottaa mallia. Lämmin suositus Äitipelille ja Taran palveluille ja voidaan olla ylpeä, että Suomessa on tällaista menoa.

Ps. Uskallatko ottaa omat korttisi esiin?

Pps. Elina on myös tekemässä juttua kirjasta jossain kohti!

Taran yrityksen Babyjoyn sivut

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.