Hengitän, Pysähdyn, Olen!

Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan, annan mielikuvitukseni kasvattaa jaloistani juuret syvälle maahan, maan ytimeen. Samalla kurkotan käsiäni kohti taivasta ja valoa. Tunnen kuinka olen osa kaikkea, osa kokonaisuutta, osa elämää.

Olen elossa, minä hengitän, minä elän. Rakastan ja haluan rakastaa vielä enemmän. Olen kiitollinen kaikesta, mitä minulla on, kaikesta rakkaudesta, mitä olen saanut. Kaikista opeista, joita elämä on luokseni tuonut. Luotan hetkeen, luotan elämään, olen vain tässä ja nautin, joka hetkestä, tässä ja nyt.
Aika tuntuu unohtuneen, kiire on jäänyt taakse. Elämä kuljettaa minua eteenpäin ja asioita tapahtuu omalla painollaan.
Minä kuljen, elämän virran vietävänä.


Käännän katseeni hetkeksi eiliseen. Näen siellä pelokkaan naisen, joka suurin surullisin silmin katsoo kohti taivasta. Silmistä heijastuu usko paremmasta, toive onnellisuudesta, haave rakkaudesta. Tuolla naisella on selässä reppu, joka on ollut painava, siitä muistuttavat jäljet naisen hartioilla. Punaiset, kipeän näköiset painaumat. Nyt reppu on auki. Naisen takana näkyy kuinka hänen matkallaan repusta on tippunut matkanvarrella erinäisiä muistoja, taakkaa, jota naisen ei enää tarvitse kantaa. Jäljelle on jäänyt tyhjä reppu.
Nyt nainen seisoo tukevin jaloin, pudottaa repun maahan ja jatkaa matkaa kevyemmin askelin, kohti minua. Nainen sulautuu minuun ja minä suljen tuon eilisen oven takanani.


Käännän katseen huomiseen ja hyväksyvä tyhjyys valtaa minut. Hengitän raikasta ilmaa keuhkoihini, hengitän maata jalkojeni alla, hengitän valoa joka solulla. Koen rauhallisuuden, onnen, ilon ja rakkauden täyttävän minut. Hyväksyntä ja kiitollisuus valtaa minut ja tämän hetken. Annan itselleni luvan olla tässä, kuunnella vielä hetken hiljaisuutta. Kunnes koen kuinka pala palalta olen kokonaisempi, ehjempi ja vahvempi kulkemaan eteenpäin ja kun aika on tiedän, mitä kohti kuljen.

 

“Itseäni rakastaen, sydäntäni kuunnellen, hengitän ja luotan,
että elämä kuljettaa, minua sinne,
missä onni minua odottaa!”
-K-

Lisää kirjoittajalta Taivas ei oo rajana/Katri Keskinen

Tämä Hetki, on Tässä!

Toistuvasti kuulen ihmisten puhuvan, eletään hetkessä. Annetaan elämän viedä. Kellutaan ja nautitaan...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.